WALLENSTEIN.
Niinkö pian?
TERZKY. Kuin maa ois hänet niellyt. Oli tuskin hän luotas lähtenyt, kun minä aioin tavata häntä, vielä haastaakseni, mut — oli mennyt pois, ei tietty minne. Se varmaan oli itse paholainen, kadota niin ei saata ihminen.
ILLO (tulee).
Pois lähetätkö siis sä vanhuksen?
TERZKY.
Octavionko? Mitä aattelet?
WALLENSTEIN. Hän Frauenbergiin menee ottaaksensa espanjalaisten, italialaisten rykmenttein päällikkyyden vastaan siellä.
TERZKY.
Niin tekemästä varjelkoon sun Luoja!
ILLO.
Väkeä suotko sille kavalalle?
Ja silmäis eestä hänen juuri nyt
ratkaisun hetkell' antaisitko mennä?
TERZKY.
Et niin voi menetellä. Älä suinkaan!
WALLENSTEIN.
Te kummalliset!
ILLO. Oi, vain tällä kertaa varoitus kuule! Älä päästä häntä!