WALLENSTEIN. Ja miks en tällä kertaa häneen luottais, kun aina niin oon tehnyt? Mikä nyt mun estäis hyvää hänest' uskomasta? Ei omasta, vaan teidän oikustanne siis vanha, koeteltu mielipide, mi mulla hänest' on, mun tulis muuttaa? En nainen ole. Kun siis tähän asti oon häneen luottanut, myös tänään luotan.
TERZKY.
Miks hänet juuri? Lähettäisit toisen.
WALLENSTEIN.
Ei toisia, ei, hänet valitsin.
Hän kelpaa toimeen, siks sen hälle soin.
ILLO.
Hän kelpaa, kun on italialainen.
WALLENSTEIN. Niin — ette pidä heistä kummastakaan.[47] Kun minä heitä ansionsa mukaan rakastan enemmän kuin teitä muita ja pidän parempina, senpä vuoksi he ovat teidän silmätikkunanne! Ei minuun eikä minun asiaani kateenne kuulu. Eipä heitä saata vihanne silmissäni huonommiksi. Vihatkaa, rakastakaa halun mukaan, mä kyllä tiedän, mihin kukin kelpaa.
ILLO. Ei lähde hän — Mä vaikka vaununpyörät murskaksi lyötän hältä.
WALLENSTEIN.
Taltu, Illo!
TERZKY. Myös Questenberg,[48] kun täällä oleskeli, yhäti seurusteli hänen kanssaan.
WALLENSTEIN.
Sen tiesin minä sekä luvan annoin.
TERZKY. Myös tiedän, että salaviestejänsä lähettää hälle Gallas.