(Poistuu.)
PALVELIJA (tuo kirjelapun).
Toi outo mies sen sekä poistui heti.
Pihalla on jo hevot ruhtinaan.
(Poistuu.)
OCTAVIO (lukee).
"Sielt' irti pääskää! Teidän Isolani." —
Kun pääsis ensin tästä kaupungista!
Näin liki satamaako ajaisimme
karille? Pois! En turvass' ole täällä.
Vaan missä poikani nyt viipynee?
SEITSEMÄS KOHTAUS.
MOLEMMAT PICCOLOMINIT.
MAX (tulee mitä ankarimman mielenliikutuksen vallassa, hänen silmänsä kierivät hurjasti ja hänen käyntinsä on epävarmaa; hän ei näytä huomaavan isäänsä, joka seisoo syrjässä ja säälivästi silmäilee poikaansa. Pitkin askelin astuu Max huoneen poikki, seisahtuu taas ja heittäytyy viimein tuoliin, tuijottaen suoraan eteensä).
OCTAVIO (lähenee häntä).
Matkalle lähden.
(Kun hän ei saa mitään vastausta, ottaa hän poikaansa kädestä.)
Max, jää hyvästi!
MAX.
Hyvästi!
OCTAVIO.
Kohta seuraat?