KREIVITÄR.
Tyyntykää!
KOLMAS KOHTAUS.
HERTTUATAR. EDELLISET.
HERTTUATAR (kreivittärelle). Ken oli täällä, sisko? Minä kuulin vilkasta puhetta.
KREIVITÄR.
Ei ollut ketään.
HERTTUATAR. Niin arka olen. Joka risahdus ennustaa mulle turmansanomaa. Sanokaa, sisko, mulle, kuink' on laita! Taipuuko hän nyt tahtoon keisarin, lähettää kardinaalille[58] ne huovit? Ja saiko Questenberg, kun läksi pois, suotuisan vastauksen? —
KREIVITÄR.
Ei, ei saanut.
HERTTUATAR. Oi, hukassa siis kaikki! Näen nyt pahimman seuraavan. Ne päällikkyyden häneltä ottavat, taas kaiken käy kuin Regensburgiss' ennen.
KREIVITÄR.
Eipä niin.
Ei tällä kertaa. Siitä rauhass' olkaa!
(Thekla ankaran mielenliikutuksen vallassa syöksyy
äitinsä luo ja itkien sulkee hänet syliinsä.)