Minä menin, mutta tultuani portin edustalle, ryki joku yläpuolellani, ja kun kohotin katseeni, nojasi eno Mathias ulos ikkunasta ja nyökytti ja vilkutti minua kohden, ja joka kerta kun pitkää katua alaspäin mennessäni vilkasin taakseni, nyökytteli hän siellä ja viuhtoi punaruutuisella nenäliinallaan, jotta minä aloin pelätä ihmisten keksivän, mitä meillä oli tekeillä.

Voisin nyt tässä kertoa pienen jutun, mutta sitä kyllä varon tekemästä. Niin helposti kuin romaaneissa, ei tällainen tapahdu todellisuudessa. Sadasta tekevät yhdeksänkymmentä mitä hullunkurisimpia tuhmuuksia, ja vaikkapa kaikki sata palaisivat kotia mitä onnellisimpina sulhasina, niin sittekin yhdeksänkymmentä sanoisivat itsekseen:

— Herra varjelkoon minua vasta moisesta rehkimisestä! Mutta jos niin täytyisi tapahtua vielä kerran, käyttäytyisin kyllä hieman ymmärtäväisemmin.

Ja minä sanon:

— Herra suokoon, etten enää joutuisi sellaiseen asemaan!

Puolentoista tunnin jälkeen palasin takaisin niin onnellisena kuin kukaan ihminen voi toivoa tulevansa, ja siltä mahdoin näyttääkin. Ja koska yksinäisessä poikamiehen elämässäni olen saanut tuhman tavan jutella yksikseni, niin en tyynemmin mietittyäni juuri voi panna pahakseni ihmisille, vaikkapa he, minun kulkiessani katua eteenpäin, väistyivät syrjään tieltäni ja tirkistelivät jälkeeni nähdäkseen, huidoinko yhtä innokkaasti jaloillani kuin käsillänikin.

Lähetessäni enoni asuntoa, syöksähti hän kadulle vastaani ja lankesi kaulaani, sillä hän oli puolitoista tuntia seissyt ovensa takana ja väijynyt minua, ja nyt huusi hän:

— Suu kiinni! Suu kiinni! Tiedän kaikki tyyni. Milloin saamme häitä?

Minä tyynnytin häntä:

— Mutta vaikenehan toki ainakin kadulla! Samalla tartuin hänen kyynäskoukkuunsa ja vedin hänet mukaani kotiini. Mutta päästyämme huoneeseeni, jossa Bütowin eukko parhaallaan kattoi päivällispöytää, ei hän enää voinut hillitä itseään, hänen sydämensä pelasi soloa korkeimmissa väreissä, ja kun mummo kummissaan katsoi häneen, loisti hänen silmistään vain pelkkiä valtteja. Hän viittasi peukalollaan olkansa ylitse minuun ja sanoi: