Se oli jotakin uutta pikku ratsumestarillemme; sitä ei hän ollut vielä tehnyt, ja kuten ystäväni suutari Samckowin Rostowissa on tapana sanoa, "niinmuodoin" hankittiin lasivaunut ja hevoset, ja suurin huvi tässä maailmassa otti alkunsa, mutta pian loppunsakin, sillä kun meidän pikku västäräkkimme ratsumestari istui lasivaunuissa ja hyppeli ympärinsä ikkunasta toiseen, kuten paholainen apteekkipullossa, silloin pysähtyi kaikki kansa nauramaan, kuten olisi nähty apina.
Kolmen päivän kuluttua kävi tämä huvi jo vanhaksi, ja oli todellinen onni, että rykmentin eversti otti nuoren rouvan ja tämä sai päähänsä, että hänellä piti olla lasivaunut, edessä neljä hevosta ja palvelija edessä ja takana.
Mutta eversti ei omistanut muuta mitään kuin päivärahansa, ja hän oli istunut vuodesta vuoteen vapaahetkinään illoin laulellen kaunista, laulua:
"Päivärahat meillä liian pienet on."
Hän oli kuitenkin aina pyrkinyt parantamaan tulojaan, ja niin oli hän kolme päivää ennen häitään muutamalta unkarilaiselta kreiviltä voittanut rahvelipelissä vaunut ja kaksi hevosta, joista toinen oli äksy.
Hän meni nyt pikku ratsumestarimme luo ja kuvaili hänelle, kuinka hauskaa olisi, jos itse rupeaisi kuskiksi ja ajaisi itse, ja koska tässä olivat saapuvilla molemmat, jotka tarvittiin oikeaan vaihtokauppaan, niin kauppa päätettiin, ja armollinen rouva sai lasivaunut, palvelijoineen edessä ja takana, ja ratsumestari sai kaleissin ja äksyn konin.
Eräänä hyvänä huomenna, kun kukaan ihminen koko Peterwardeinissa ei aavistanut mitään pahaa, istuutui pikku ratsumestarimme uuteen kaleissiinsa ja ajoi äksyn koninsa puoleisen aisan suoraan everstinrouvan ikkunaan.
Nytkös nousi oikea helkkarin metakka, ja se, jonka piti olla everstin ajutantti, mutta siihen sijaan olikin everstin rouvan, tuli ulos ja kysyi ratsumestarilta, oliko itse hittolainen mennyt häneen karvoineen ja kavioineen.
— Ei — sanoi kyttyräselkä pikku ratsumestari — ei minuun, vaan kirottuihin koneihin.
Ja nytkös seurasi jupakoimista ilman päätä ja perää, ja tästä jupakoimisesta tuli kaupanhieronta ja kaupanhieronnasta vaihtokauppa, ja ajutantti oli yksi niistä teräväpäistä, jotka osaavat leikata hihnoja toisten nahasta. Kyttyräselkä pikku ratsumestarimme sai kaleissistaan ja molemmista hevosistaan päistärikön ratsuhevosen, joka, jos se olisi ollut edestä sellainen kuin oli takaa, ei olisi jättänyt mitään toivomisen varaa.