Minun kävi sääliksi eläintä, ja minä sanoin:
— Herra ratsumestari, — sanoin minä, — koira on vielä nuori, se ei ole riittävästi harjaantunut. Antakaa se minulle, niin annan minä siitä tämän piipun. Näettekös, siihen on maalattu kuuluisa Griwitzin kaupunki Meklenburgissa. Tämä täällä vasemmalla esittää kirkontornia ja tämä kukkula oikealla on viinimäki.
Mutta hänellä nyt oli suuri kokoelma piipunkoppia — sen tiesin — ja muutamiin niistä oli maalattu Wien ja Ofen ja Triest — enkä tiedä mitä kaikkia kaupunkeja — mutta Griwitziä ei hänellä vielä ollut, ja sentähden oli se uutta hänelle ja me vaihdoimme.
Lähdimme nyt kotia kohden, hänen polttaessaan uudella piipullaan.
Mutta kun me menimme Peterwardeinin portista sisään, aloin minä tuntea taipumusta pieneen leikinlaskuun ja sanoin:
— Herra ratsumestari, tiedättekö millä oikeastaan poltatte?
Hän katsoi minuun ällistyneenä ja sanoi:
— Piipulla.
— Ei, sanoin minä, vaan vaunuilla, joita vetää neljä hevosta ja joissa on palvelija edessä ja takana.
Ja minä valaisin hänelle koko vaihtokaupan, niin että hän sai oikein kuvastella itseään tyhmyytensä jättiläispeilissä.