Helmik. 18 p.
Paavo sanoo, että olen hyvä ja kaunis. Se on ollut päämääränikin ja nyt kai olen tyytyväinen. Kaikki toiveeni kohdistui siihen että Paavo olisi tyytyväinen — häntä tahdon suudella — hyväillä. Olen tullut niin hentomieliseksi — naisekkaaksi. Huolehdin entistä enemmän puvuistani ja pukeudun mahdollisimman hyvin, sillä nythän minulla on ketä varten koristelen.
Maalisk. 9 p.
Sade- ja myrskyilmoilla pakenemme muutamaan kahvilaan, jota kutsumme omaksi kahvilaksemme.
Miten hauska on istua hänen kanssaan tuossa kahvilassa.
Helmeilevässä viinissä juomme siellä toistemme maljan.
Mutta viime aikoina on Paavo käynyt niin omituiseksi, hän on pahalla päällä eikä tahdo sanoa miksi. Ja kuitenkin sanoo hän, että minä voin häntä auttaa, jos tahdon — —?—
Maalisk. 18 p.
Eilen oli sunnuntai ja minä olin ensi kerran Paavon kodissa. Se oli oikea poikamies asunto. Ei luulisi siellä koskaan nuoria naisia käyneen.
Olin hänen luonaan pari tuntia — se oli kauan, mutta jos mielihaluani olisin noudattanut olisin viipynyt vieläkin kauemmin. On aivan toista olla kahden kesken huoneessa, kuin olla kävelemässä tai istua kahvilassa.