Miksi turhalla pelottelen itseäni? Näen kummituksia jo keskellä päivääkin.
Heinäk. 14 p.
Nyt alan saada varmuutta. Iltasella menen levolle yhtä ja samaa miettien ja päivän valetessa en vielä ole nukkunut, olen vaan miettinyt — miettinyt ja itkenyt ja päivillä olen sitten väsynyt ja hajamielinen.
Yhteyteni Paavon kanssa jatkuu, se on jonkunlaista unesta heräämistä tai unelmista luopumista, sitä kutsutaan tottumukseksi.
Nyt tiedän suhteemme olevan huonoa ja kurjaa ja kuitenkin antaudun hänelle. Miellyttääkseni häntä pukeudun hienosti ja olen yhä edelleen hänen rakastajattarensa samalla kun kannan hänen lastaan sydämeni alla.
Heinäk. 18.
Loma on alkanut. Paavo on matkustanut paikkakunnalta ja viipyy poissa aina puoliväliin elokuuta. Kasvatuslaitoksessa on hiljaista, minäkin poloinen olen sen jättänyt ja etsinyt itselleni rauhaisan maalaiskolkan. Kävelen päivät suuressa puutarhassa kärsien yksinäisyydestä.
Kirjoitin Paavolle miten laitani on — ja odotan jännityksellä hänen vastaustaan.
Onko hän mies? Jakaako surut kanssani samoin kuin ilotkin?
Elok. 3 p.