Maalla on ihanaa — liiaksi ihanaa voidakseni kuolemaa toivoa.
Odotan yhä valoa ja onnea. — Sääli on kuolla näin nuorena, kun elämä vielä runsaastikin voi onnea lahjoittaa, minä tahdon elää ja odottaa onnea elämältä! Mutta onko minulla uskallusta jäädä eloon?
Elok. 15 p.
Metsä on ihana. Se kätkee kaiken varjoonsa — siellä ei elämän myrsky tunnu. Liiaksi olen elämää rakastanut, siksi olen nyt näin onneton!
Elok. 16 p.
Kuukauden viipyi hänen vastauksensa. Lyhyt ja kylmä se oli: "Kirottu juttu! Tule luokseni elok. 20 päivä."
Siinä kaikki. Luonnollisesti. Mitä häneltä odotin? Mitä muuta voi raukkamainen mies kirjoittaa joutuessaan sellaiseen asemaan.
Elok. 24 p.
Tiesin minkälainen hän on. Luikertelee kaikesta edesvastuusta vapaaksi — luikertelee raukkamaisesti, armotta — —.
Kesä kului pelossa ja jännityksessä — joskus välähti hieno toivon valo, mutta sammui samassa.