Pelkään synnytystä. Jos tuskat tulevat koviksi? — — — jos ne kestävät kauan? — — Parin päivän kuluttua olen äiti. Pelkkä ajatus jo kauhistuttaa. — — —
Helmik. 1 p.
Olen jo melkein ennallani, melkein. — — Molemmat jäimme eloon, lapsi ja minä — miksipä olisimmekaan kuolleet? Meillähän on suku ja ystävät, jotka avosylin ottavat meidät vastaan ja sinulla, pieni ystäväni, sinulla on isä joka rakastaa ja auttaa sinua ja äitiäsi. Äitisi on käynyt synkäksi ja kovaksi eikä voi sinua rakastaa — tuskin huolehtia toimeentulostasi — siksi saat nyt lähteä äitisi luota.
Helmik. 9 p.
Lapsi on vieraiden hoidossa — ja minä olen taaskin yksin. Minun on täältä lähdettävä, — sillä rahat ovat pian lopussa — ehkäpä vihalla voi ansaita leipänsä lapselleen ja itselleen.
II
Helmik. 14 p.
Nyt olen taas ilojeni ja surujeni kaupungissa. Tuntenetko sääliväisyyttä kohtaani? — — —
Olen kirjoittanut Paavolle — lapsen vuoksi olen sen tehnyt. Näin kun asiat nyt ovat olen pakoitettu turvautumaan hänen viheliäiseen apuunsa. — Siihenhän lakikin minut oikeuttaa!
Helmik. 25 p.