Vaikeata näyttää olevan saada työtä. Tuntuu kuin kaikki ovet olisivat minulle suljetut.
Ensin pyysin työtä siitä koulusta, jossa ennen olin opettanut. Minut otettiin kylmän ynseästi vastaan, enkä voinut saada sieltä mitään työtä. Pyysin heiltä edes suosittelua, mutta senkin kielsivät, sanoivat että olin ollut heillä niin lyhyen ajan.
Koetan jos saisin konttoripaikan. Olen jättänyt hakemukseni heti kun joku paikka on ollut avoinna, mutta harvoin olen saanut vastausta.
Kerran sain kutsun erään suuremman kauppahuoneen konttoripäällikön luo. Tultuani kysyi hän suosituksiani, sanoin etten ollut ennen ollut paikassa ja neuvoin häntä kääntymään tiedusteluillaan seminaariin, jossa olin ollut oppilaana.
Tänään sain häneltä kirjeen, jossa ilmoitti, ettei voinut antaa minulle työtä.
Maalisk. 4 p.
Vaikeampaa kuin luulinkaan on paikan hankkiminen. Joka ihminen, jonka puoleen käännyn, näkyy tuntevan entisyyteni. Enkö siis koskaan onnistu, onko käärme kietoutunut ympärilleni sähisten juorujaan?
Onneton kohtaloni näyttää herättäneen huomiota, se on suurempi kunnia kuin mitä osasin odottaa. Miksi minun on niin vaikea saada toimeentuloni? Miksi kiusaa elämä minua? Enhän ole tehnyt pahaa muille kuin itselleni ja ehkä lapselleni, mutta hän ei minua vielä kiitä eikä panettele.
Eikö minulla ole yhtä suuri oikeus elämiseen kuin niillä, jotka isän ja äidin hoivasta ovat aviovuoteeseen siirtyneet — ehkäpä menneet sinne ilman rakkautta? Miksi heitä kunnioitetaan ja ylistetään, huomataan ja hemmoitellaan? Mitä hyvää he ovat tehneet? Ovatko he taistelleet ja kärsineet? Miksi minua pilkataan ja halveksitaan ja estetään työllä leipääni ansaitsemasta?
Olenhan nuori ja kaunis ja tyydyn niin vähään, en vaadi silkkipukuja, tanssiaisia, päivällisiä enkä valjakoita. Joskaan ne eivät ole minulle vastenmielisiä, sillä aina olen halunnut loistoa ja komeutta. Minulla on ollut unelmani — olen unelmoinut valoisista hienoista päivistä kauneissa huoneissa, missä ovat kauniit värivivahdukset ja paljon kukkia, komeita pukuja, soittoa, mikä saa sielun riemuitsemaan tai itkemään, laulua, joka laajentaa näköalat ja saattaa ajatukset suuriksi — toiveita onnesta — toiveita rakkaudesta —