Nyt ovat kaikki sen tapaiset ajatukset haihtuneet; tahdon vaan elää — elämän jokapäiväisyyttä!

Maalisk. 10 p.

Olen kukistanut ylpeyteni ja kirjoittanut holhoojalleni. Kovalle se otti; mutta koettaa täytyi — vaikka olikin katkeraa. Hän ehkä voi auttaa minua työhön, hänellä siihen kylläkin on tilaisuutta. Kirjoitin hänelle kylmän kohteliaasti enkä muuta pyytänyt kuin työtä. En tehnyt mitään selityksiä, en mitään tiedonantoja kirjeessäni. — Käsittäköön miten vaikeata minun on kääntyä hänen puoleensa!

Maalisk. 13 p.

Naurettavaa että odotinkaan häneltä ystävällisyyttä! — Holhoojani kirjoitti minulle hyvin pilkallisen kirjeen. Itse olen syypää kurjuuteeni, hän kirjoittaa. Hänen ja oma sukuni ovat minut hyljänneet; he eivät tästä edes tahdo minua tuntea, siinä määrin olen itseni häväissyt. Olenhan tähänkin saakka osannut itseni niin hyvin hoitaa, enkä suinkaan pidä itseäni liian hyvänä tarttua mihin työhön hyvänsä.

Sekin tie siis sulettiin mitä loistavimmalla tavalla! Paljon näkyy maailmassa löytyvän armahtavaisia sieluja.

Arvoisa holhoojani on oikeassa; voinhan ruveta palvelijattareksi. Hyville ystävilleni se olisi suuri riemu — olenhan aina ollut niin jäykkä, kekseliäs ja ylpeä.

Tuskin kelpaisin palvelijattareksikaan, jumala paratkoon, sillä olen niin tottumaton taloustoimiin. Varmaan saisin tuon tuostakin muuttaa paikkaa. Ja sekö on lorun loppu että kulutan itseni rumaksi toisten edestä — käteni tärveltyvät karkeiksi ja koviksi — hipiäni sierettyy?

Maalisk. 15 p.

Tänään vastasi Paavo kirjeeseeni. Hän pyrkii vapaaksi koko jutusta. Käsitän ettei hän hyvällä tahdo maksaa ja hän luottaa siihen etten minä pakolla vaadi häneltä eläkettä lapselleni. Ja oikeassa hän onkin, siihen olen liian ylpeä. Ennen maksan itse joka pennin lapseni edestä kuin oikeuden kautta vaadin että lapseni isä maksaisi osansa elatuksesta. Hän tuntee minut liian hyvin ja siksi hän uskaltaakin siten käyttäytyä. Ja minä en häntä enään vaivaakaan. Enköhän itsekin saa sen verran rahoja kokoon — toiveet eivät tosin ole suuret ja minä alan väsyä ja käydä toivottomaksi.