Tuon tuostakin käyvät "ystävättäreni" minua tapaamassa — sitä ei tässä olotilassa voi välttää.
Löytyyhän toisissakin olosuhteissa yllimmän kyllälti ystävättäriä, mutta yhtä tyhjänpäiväisiä ne ovat siellä kuin täälläkin.
Nuo tytön typykät, jotka nyt ovat vertaisiani, voivat joskus olla hyvinkin hauskoja. Heikkoja, tyhmiä, turmeltuneita lapsia, samalla kertaa kurjia ja säädyllisiä — —.
Harvoin minulla on aikaa ajatella — eikä minulla ole haluakaan ajattelemiseen. —
Marrask. 15 p.
Kutsun häntä "pikku Pusseksi", hän on yhä edelleenkin ystäväni. Oikeastaan on hullunkurista että hän sitä vielä on ja että hän yhä pysyttelee minussa. Minä olen hänen rakastajattarensa ja hän on yhdeksäntoista-vuotias. En käsitä miksi hänet pysytän luonani vaikka olen jo häneen kyllästynyt ja tiedän että tämä kaikki häntä vahingoittaa.
Pusse on aivan tavallinen, aikaseen tärveltynyt rikkaan miehen poika. Hän uskoo rakastavansa minua mielikuvitusta kaikki. Ja kuitenkin saattaa hänen tunteellisuutensa minut surulliseksi. Johdun ajattelemaan itseäni yhdeksäntoista vuotiaana. Silloin minäkin rakastin — Jumala minua armahtakoon! Ja minun rakastettuni oli turmeltunut ja säälimätöin niinkuin minä nyt.
Hän tuhlaa minulle hyväilyjään, lahjoja ja kukkia.
Ero hänen tunteittensa ja minun silloisten tunteitteni välillä on siinä että minä rakensin tulevaisuuttani rakkaussuhteeseeni, mutta sitä ei voi Pusse tehdä.
Marrask. 22 p.