Väliin ajan hänet luotani ja sanon olevani väsynyt koko maailmaan. Joka onkin totta. Voin olla hyvinkin väsynyt — tuskastua siihen mikä näyttää minua enin huvittavan.
Mutta hän palaa takaisin — suuremmoisten lahjojen kanssa — tyhmän lapsellisesta ja ylimielisesti puhellen ja niin pääsee hän taas armoihini.
Jouluk. 2 p.
Pusse tapasi luonani toisen, ja tuli hirveän onnettomaksi. — En voinut sitä välttää — mieleni oli kyllä paha. Pitikin sattua, että hän juuri eilen tuli luokseni. Hän aivan häiritsi. — Menetti kokonaan tasapainonsa — itki.
Olin rauhallinen ja koetin äidillisesti lohduttaa, seisoessani hänen luonaan etehisessä. Tartuin käsilläni lempeästi hänen päähänsä ja puhuin: "Pusse kulta, olehan järkevä, tämän täytyi tapahtua. Meidän täytyy erota. Minun luonani ei onnea ole. Ystäväni, sinä olet vielä nuori, — mieti asiaa, — mene naimisiin, jos haluat, mutta jätä minut. En ole minkään arvoinen. Hyvä Jumala, olenhan sen monasti sinulle sanonut ja nyt olet sen omin silmin nähnyt. Ota varteen mitä sinulle nyt sanon Pusse!" Kysyt olenko kyllästynyt suhteeseemme. "Kyllä ystäväni -— siihen ja moneen muuhun olen kyllästynyt. Anna toisten, jotka voivat, kärsiä — sinä olet vielä liian nuori".
Hän meni — jonkun verran lohdutettuna; kahdeksan päivän kuluessa on hän kaiketi unohtanut.
Olin oikein tyytyväinen itseeni istuessani toisen kanssa herkullisella illallisella. Kuvittelin tehneeni hyvän työn. Tyhjää puhetta — säälistäkö häntä kohtaan annoin hänen mennä. Ei, olin yksinkertaisesti itse väsynyt koko juttuun.
Jouluk. 20 p.
Viime aikoina en ole osannut nukkua, olen liian veltto ja väsynyt.
Unettomina öinä kiusaavat väsyneet toivottomat ajatukseni.