Minun täytyi hillitä itseni, puhua puuta heinää seuralaisilleni ja nauraa heidän huonoille sukkeluuksilleen. Olin vastikään tehnyt toisen seuralaiseni tuttavuutta. Hän oli rikas ruotsalainen tukkukauppias, joka oli tullut tänne huvittelemaan — ja nyt piti minun antautua hänen kanssaan suhteisiin. Toinen seuralaiseni, hänen ystävänsä, minun vanha tuttavani järjesteli hänelle huvituksia ja tarjosi minut yhdeksi ajankuluksi. Olen vapaa, rahani ovat lopussa, siksi täytyy mukautua, ruotsalainen näkyy olevan halukas, ja minä — samahan se minulle on — miksi ei yhtähyvin hän kuin joku toinen. Se on uutinen, jonka pian osaan ulkoa. Kohotan lasini, kosketan hänen lasiinsa, suutelen sormiani, hymyilen — nauran.
Maljasi Paavo, ja kiitos siitä että istun tässä ympäristössä — maalatuilla kasvoilla ja kohisevissa silkkihameissa — hymyillen ja puhuen mairitellen miehelle, jonka parempina hetkinäni olisin valmis jalkoihini tallaamaan. Kiitos verkosta, jota ympärilleni aloit kutoa! Nyt sillä on jo kokoa ja vahvuutta ja se kietoutuu ympärilleni niin lujasti ja tiheästi, etten siitä voi päästä vapaaksi. Kiitos herpoutuneesta sielustani ja häijyistä ajatuksistani! Kiitos rakkaussuhteistani ja rakkaudenkaupusteluistani! Kiitos väsymyksestäni elämään ja ihmisiin — ja itseeni! Kiitos inhottavasta välinpitämättömyydestäni — äitelästä hellyydestäni! Kiitos isättömästä ja äidittömästä lapsesta! Kiitos ajatuksista, jotka tukahdutettiin ensi yritykseen! Kiitos siitä mitä odotetaan, siitä mitä täytyy tapahtua! Kiitän sinua maailman katsomustavastasi, rakkaudestasi! Sinä olet mies — mies, joka kuuluu seurustelupiiriin, joka tanssii "parempien" tyttöjen kanssa, menee heidän kanssaan naimisiin ja saa heidän kanssaan lapsia — itsensä näköisiä lapsia. Kaikki olette te porton rakastajia — suuren porton, joka ruumiillaan hallitsee maailmaa; hänen luotaan te menette viattoman naisen luokse ja joko turmelette hänet tahi menette hänen kanssaan naimisiin, kummassakin tapauksessa teette jokseenkin saman. Te tulette vanhemmiksi, järkevämmiksi ja hyvinvoiviksi, pian saatte olla maan johdossa, avustatte kirkkoa, kouluja, köyhiä — ja nimenne komeilee sanomalehden palstoilla. Te olette ihmisyyden hyväntekijöitä! Naisesta, joka on ollut hyvä, naisesta, joka akkunassaan houkuttelee miestä luokseen — hänestä ei kukaan puhu. Mutta kuitenkin te hänet tunnette ja teillä on osanne hänen kohtalossaan! —
Näen Paavo, että olet paljon varmistunut siitä kun viimeksi tapasimme, ja olen siitä kuullut puhuttavankin. Olet kai joutunut hyviin naimisiin, sinulla on lapsia ja olet onnellinen perheen-isä. — — —
Katso tässä on rakastettusi, nuoruutesi rakkaus! Hän tervehtii sinua, tyhjentää lasinsa onneksesi, hän juopuu sampanjasta ja kiitollisuudesta!
Mennessäsi katsoit minuun, tähystit minua ja räjähdit nauramaan, ensimäisenä hoipertelit ulos ovesta ja nuo toiset hienot herrat seurasivat sinua. Maljanne kaikki, maljanne molemmat pöytäkunnat — tanskalaiset ja ruotsalaiset! — Teidän kanssanne juon — teidän kanssanne elän — teihin yhdyn — annan rakkauteni — vihaan teitä! —
Huhtik. 20 p.
Harmittaa, kun en saa mielestäni iltaa, jolloin Paavon tapasin! Näen silmissäni hänen kasvonsa ja kuulen hänen naurunsa. Tuo pöhöttynyt, veltto päivällisherra on nuoruuteni paraita muistoja. Oikeastaanhan kaikki päättyykin näin.
Kaikki, kaikki muuttuu ja turmeltuu ajan mukana ja lopuksi potkaisee luotaan ne muistot, joista on välittänyt. Kaikki muistot ovat irvikuvia.
Huhtik. 23 p.
Elän iloista elämää ruotsalaisen tukkukauppiaan kanssa. Olen entistään iloisempi ja hurjapäisempi. En hetkeäkään voi olla yksin tahi rauhassa, sillä silloin alan ajatella — ja se on kaikista pahinta.