Elok. 10 p.
Johannes Holck "runoilijani" ei ole kaukaan aikaan ollut luonani.
Kun väsyn työhöni, ajattelen häntä, joka minulle on työt toimittanut, ja silloin sujuu kirjoitus taas.
Elok. 14 p.
Johannes oli eilen niin kummallinen; mikähän häntä vaivaa?
Hän puhui liikutettuna elämän suurista kummallisista katkeruuksista. Olenhan tottunut hänen omituiseen puhetapaansa — mutta eilen oli hän toisenlainen kuin tavallisesti.
Lähteissään hän suuteli minua otsalle.
Elok. 20 p.
Toivon tänään saavani Johannekselta kirjeen, jonkinlaisen selityksen. Kulen ajatuksissani ja valmistelen mielikuvituksissani hänen tulevaisuuttaan. Hän ei ole toisten kaltainen; uskon hänen voivan tehdä mitä toiset eivät tahdo. — —
Elok. 22 p.