Nyt tiedän miksi hän on ollut niin kummallinen. Hän oli eilen täällä ja me puhelimme kauan kahdenkesken. Erehdyin. — Syy hänen omituisuuteensa oli aivan toinen kuin mitä luulin. Hän kertoi kihlautuneensa nuoren kiltin tytön kanssa, johon oli jo useita vuosia ollut kiintynyt — aina nuoruutensa rajuista ajoista saakka. Nyt oli hänestä paras kihlautua. Minä olin ensimäinen, jolle hän siitä kertoi. Hän oli morsiammelleen kertonut minusta, morsiammensa oli niin herttainen ja ymmärtäväinen. Oli lähettänyt terveisiäkin minulle. Hän kysyi, enkö iloinnut hänen onnestaan, sillä nyt oli hän niin onnellinen kuin tässä matoisessa maailmassa voi olla.
Niin, olenhan iloinen, kun Johannes on saavuttanut onnen. Sillä onni
kai se on, että tulee ikuisesti sidotuksi olentoon, johon on mieltynyt.
Johannes on ollut minulle hyvä, hän auttoi minua kun olin puutteessa
Toivon hänelle kaikkea hyvää — — —.
Tänään vietän lepopäivää. Lasken uutimet alas ja menen aikaseen levolle, koettelen nukkua ajatukset unholaan.
Elok. 28 p
Toivotonta ja tarkoituksetonta on nyt enää taistella vastaan. Samantekevä elääkö niin tahi näin, hyvin tahi huonosti, vaatimattomasti tahi tuhlaten — kohtalo on yhtä julma tahi lempeä, ihmiset yhtä kurjia tahi hyviä. Kukaan ei kiitä kunniallisuudesta tahi tyytyväisyydestä. — Kauneutesi ei enää kukoista, nuoruutesi on haihtunut. Käytä kauneuttasi, nauti nuoruudestasi ja joudu sitten helvettiin.
Syysk. 3 p.
Olen jättänyt työni ja lyhyen kunniallisen elämäni. Nyt olen niille ijäiset jäähyväiset sanonut.
Ei minusta ole työhön — ei kunniallisesti elämään. Olen vaan hylky siitä mitä joskus olin.
Syysk. 29 p.
Syksy vaatii hiljaista elämää. Se kuuluu hiljaisille, vakaville huvituksille, rajut ja intohimoiset eivät sille sovi. Kun puut kellastuvat ja lehdet putoilevat, silloin täytyisi mennä maalle yksinäisyyteen ja rauhaan elääkseen jonkun päivän levossa ja siveydessä.