Olin eilen kylpemässä. Tarkastelin alastonta ruumistani peilissä. Ennen en ole uskaltanut katsoa itseäni alastomana. Eilen sen tein. Ruumiilla on arvonsa; kuta täyteläisemmät pyöreät muodot, sen kauniimpi se on ja sen arvokkaampi se myöskin on — sen verran olen jo oppinut. Onhan se oikeastaan surullista että ulkonaisella ruumiilla on niin suuri arvo.
Itse olen ruumiistani pitänyt sen vähän mitä sitä olen tuntenut, mutta en ole käsittänyt panna arvoa sen kauneudelle. Eikä se kaunis olekaan — ei ainakaan kyllin kaunis. Olen liian laiha. Käsivarteni ovat ohuet, mutta kaula kaareutuu kauniisti, rinta on korkea ja täyteläinen, jalkani ovat kauniit. Että viitsinkin tarkastaa itseäni noin perinpohjin! Miten tyhmä olen!
Tahtoisin että koko vartaloni olisi hienohipiäinen, valkoinen ja täyteläinen ja haluaisin aina pukeutua silkkiin.
Lokak. 5 p.
Uneni on levotonta. Olen hermostunut. Lääkäri sanoo että luen liiaksi ja liikun liian vähän raittiissa ilmassa. Olisikohan siinä vika? Eikö ihmiseltä voi puuttua muutakin kuin raitista ilmaa. Minun sairauteni on ainakin kaipausta jostakin tuntemattomasta ja liiallista yksinäisyyden tunnetta.
Marrask. 10 p.
Menen tanssiaisiin. En tiedä iloitsenko siitä. Ehkä tulee siellä hyvinkin ikävää. Mutta kaunis tahdon siellä olla — niin kaunis kuin vaan voin olla. Minä otan rahoja, paljon rahoja säästöpankista, enkä välitä sen vanhan itsevaltiaan riidoista kun hän huomaa ottoni.
Pukeudun valkoisiin — yltä yleensä valkoisiin. Silkkisukkiin ja kenkiin. — Ja hyvin avokaulapukuun. Kaulani ja käsivarteni ovat hiukan ruskeat, mutta ne puuteroin valkoisiksi.
Marrask. 16 p.
Sellaiset siis ovat tanssiaiset ja nyt ne ovat sivu.