— Eihän heitä saada kiinni, eihän?
— Ei, ei! Ja Mametka rupesi oikein käsillään viittailemaan.
— Mutta jos erehdyt?
— Niin, niin! vastasi Mametka päätänsä nyykytellen.
— Olkoonpa vaikka niinkin!
Ja Skuratow painoi Mametkan lakin syvään hänen päähänsä, jonka jälkeen hän mitä iloisimmalla tuulella lähti pois kyökistä.
Kokonaisen viikon kestivät ankarat toimenpiteet vankilassa, samalla kun lähitienoilla jatkettiin karkulaisten etsimistä. Minä kummastelin sitä, että vangit saivat tarkat tiedot esimiesten toimenpiteistä vankilan ulkopuolella. Ensi päivinä olivat nämä tiedot edullisia karkulaisille, joista ei kuulunut niin mitään! kadoksissa vaan olivat, siinä kaikki. Vangit hymyilivät toisilleen, ja levottomuus karkulaisten kohtalon johdosta rupesi haihtumaan. "Eivätpähän vaan löydä!" sanoivat vangit tyytyväisen näköisinä toisilleen.
— Katosivat kuin pyssyn kuula!
— Katosivat ja kielsivät ikävöimästä, kun kohta muka palaavat.
Täällä tiedettiin, että ympäristön asukkaat oli pantu liikkeelle, että kaikki epäiltävät paikat, metsät ja polut olivat vartioittuina.