Lihava mies hoiperteli hiukan takaperin ja katsoi tylsän näköisenä itseensä tyytyväiseen kirjuriin; mutta sitten löi hän äkkiä suurella nyrkillään ystäväänsä vasten kasvoja, ja siihen loppuikin heidän ystävyytensä siksi päiväksi. Laiha mies kaatui tunnottomana laverien alle…
Kasarmiimme tuli erityisestä osastosta eräs tuttava, tavattoman hyväsydäminen, iloinen, älykäs ja leikkisä mies. Hän oli sama vanki, joka ensi päivänä kyökissä ruokaillessa oli kysellyt rikasta miestä ja vakuutellut, että hänellä on kunniantuntoa sekä juonut sitten kanssani teetä. Hän oli noin neljänkymmenen vanha, tavattoman paksulla nenällä varustettu mies. Kädessä oli hänellä balalaika, jota hän huolettomasti soitteli. Hänen jälkeensä seurasi pienikasvuinen, isopäinen vanki, jota minä hyvin vähän tunsin. Hän ei juuri vetänytkään kenenkään huomiota puoleensa. Mies oli hiukan kummallinen, epäluuloinen ja jörömäinen; hän teki työtä räätälin verstaassa ja koki nähtävästi elää muista erillään. Nyt humalassa ollessaan seurasi hän kuin varjo Warlamowia. Hän oli suuressa mielenkiihkossa, heilutti käsiään, löi nyrkkiään seinään, lavereihin ja olipa vähällä itkeäkin. Warlamow puolestaan ei ollut häntä huomaavinaankaan. Omituista oli, etteivät nämä miehet sitä ennen juuri koskaan seurustelleet toistensa kanssa; heillä ei ollut ammatin eikä luonteen puolesta mitään yhteistä. He kuuluivat eri osastoihinkin ja asuivat eri kasarmeissa. Matalakasvuisen nimi oli Bulkin.
Nähtyään minut, veti Warlamow suunsa nauruun. Minä istuin makuusijallani uunin vieressä. Hän seisahtui miettivän näköisenä kauemmaksi vastahani, heilautti sitten päätään ja astui reippaasti eteeni; kosketellen hiljaan soittimia ja kopautellen jalallaan laattiaa vasten rupesi hän laulamaan:
Kaunokainen, pieni, armas
Visertää ku' laulurastas,
Oma kultani.
Hamehessa muhkeassa,
Silkkisessä loistavassa,
On hän viehkeä.
— Vanhukselle Aleksanteri Petrowitshille! sanoi hän sitten ja katsoi silmiini, veitikkamainen hymy huulilla; olipa hän melkein ruveta minua suutelemaan. Hän oli humalassa. Lauseparsi "vanhukselle sille ja sille…" tarkoittaa, että sille ja sille vanhukselle toivotaan onnea, ja sitä käytetään alhaisen kansan keskuudessa koko Siperjassa, vaikkapa puhuteltu ei olisikaan kahtakymmentä vuotta vanhempi. "Vanhuksen" nimellä tahdotaan osoittaa kunnioitusta, arvon antamista.
— No mitenkäs nyt jaksatte Warlamow?
— Ka tuossahan menee. Nyt on juhla, siitäpä humalakin; antakaa anteeksi!
— Hän valehtelee, aina vaan valehtelee! huusi Bulkin lyöden hurjapäisesti nyrkkiään lavereja vasten. Mutta toinen ei kääntänyt häneen sittenkään mitään huomiota ja se seikka näytti kovin hullunkuriselta, sillä Bulkin oli yhtynyt Warlamowiin aivan ilman mitään syytä, ainoastaan sen vuoksi muka, kun Warlamow "aina vaan valehteli." Jos hänellä olisi ollut tukkaa päässä, olisi hän repinyt sitä harmissaan. Näyttipä siltä kuin hän olisi ottanut velvollisuudekseen vastata Warlamowin käytöksestä, ikäänkuin kaikki Warlamowin viat olisivat olleet hänen omallatunnollaan.
— Aina vaan valehtelee, aina valehtelee. Ei ole yhtään totista sanaa hänen puheessaan! huusi Bulkin.