— Kyllähän hänellä juttuja piisaa; yli kolmen kuorman niitä lähtee.
— Mitä juttuja? Hullulle tietysti ei kumarreta.
— Minkäs tähden hän pelkää lansettia? Kärsiköön!
— Mitäs se sinua liikuttaa?
— Ei, veliseni, keskeytti eräs vanki — sarvet eivät ole mitään, vaan kun jotakuta vedetään korvasta, niin se on aivan toista.
Kaikki nauroivat.
— Onkos sinua vedetty?
— Niinkös luulet, ettei ole? Tietysti minua on vedetty.
— Ilmankos korvasi ovatkin kovin venähtäneet.
Tällä vangilla, Shapkinilla, oli todellakin tavattoman pitkät, riippuvat korvat. Hän oli entinen maankulkija, ijältään vielä nuori, toimekas ja hiljainen; hän laski leikkiä hyvin totisen näköisenä, joka seikka teki hänen leikinlaskunsa sangen naurettavaksi.