— Hyvä, sinä olet viittaa-karkuun, mutta kukas sinä olet? Näin kysyi hän kolmannelta.
— Minä hänen jälestään, teidän korkeasukuisuutenne.
— Mikäs on nimesi?
— Nimeni onkin "minä hänen jälestään", teidän korkeasukuisuutenne.
— Kukas sinut, kelvoton, on sillä tavoin nimittänyt?
— Hyvät ihmiset ovat nimittäneet, teidän korkeasukuisuutenne. Onhan maailmassa hyviä ihmisiä, teidän korkeasukuisuutenne.
— Keitä ovat ne hyvät ihmiset?
— En oikein muista, teidän korkeasukuisuutenne, antakaa muistamattomuuteni jalomielisesti anteeksi.
— Oletko kaikki unohtanut?
— Kaikki, teidän korkeasukuisuutenne.