— Mutta olihan sinulla isä ja äiti?… Kaiketi heidät muistat?
— Arvattavasti on ollut, teidän korkeasukuisuutenne; mutta en sitäkään oikein muista; ehkäpä ne ovat olleet sentään, teidän korkeasukuisuutenne.
— Missä sinä olet elänyt tähän asti?
— Metsässä, teidän korkeasukuisuutenne.
— Ainako metsässä?
— Aina metsässä.
— Kuinkas talvella?
— Talvea en ole nähnyt, teidän korkeasukuisuutenne.
— No, kuinkas sinä, mikäs sinun nimesi on?
— Kirves, teidän korkeasukuisuutenne.