— Miks'ei? vastasi toinen kiivaasti; — ja kun ruvetaan kyselemään, niin kaikkien on ilmoitettava. Kyllähän täällä muuten huudetaan, vaan kun asiaksi tulee, niin silloin aristellaan.
— Kuinkas sitten? sanoi balalaikan rämpyttäjä. — Olemmehan vankeja.
— Joku päivä sitten, jatkoi riitainen mies — jäi jälelle hiukan jauhoja; ne kerättiin kokoon ja lähetettiin myytäviksi. Mutta mitenkäs kävi? Asiasta tehtiin ilmoitus ja jauhot otettiin pois; se oli olevinaan tarkkuutta. Onko mokomaa ennen kuultu?
— Kellekäs sinä tahdot, että kaivattaisiin?
— Kelle! Tietysti itse leviisorille, joka liikkuu tarkastuksilla.
— Mille leviisorille?
— Se on totta, veliset, että leviisori liikkuu, sanoi nuori, vikkelän näköinen vanki, joka oli ollut ennen kirjurina ja oli lukenut "Lavalliorin herttuattaren" tai jotain semmoista. Hän laski aina leikkiä, mutta häntä kunnioitettiin kuitenkin ymmärtäväisenä ja kokeneena miehenä. Huolimatta sen enempää yleisestä uteliaisuudesta, jonka sanoma reviisorin tulosta oli herättänyt, meni hän suoraan kyökkipiian s.o. kokin luo ja pyysi häneltä maksaa. Kokit myyskentelivät aina jotain semmoista. He ostivat esim. omilla rahoillaan suuren maksapalan, jonka sitten paistoivat ja möivät vähittäin vangeille.
— Puolenko kopeikan, vai kopeikanko edestä? kysyi kokki.
— Leikkaa kopeikan edestä; antaa ihmisten kadehtia! vastasi vanki. — Kenraali, veliset, kenraali semmoinen on matkalla Pietarista; hän tarkastelee koko Siperjan. Se on aivan varma. Komendanttilaiset kertoivat.
Uutisella oli tavaton vaikutus. Neljänneksen tuntia keskusteltiin kenraalista, ja siitä, oliko hän korkeampi täkäläisiä kenraaleja? Esimiehistä ja heidän arvostaan, s.o. siitä, kuka heistä on ylempi, kuka alempi, keskustelevat vangit hyvin mielellään, jopa riitelevät ja haukkuvatkin toisiaan kenraalien tähden, ja ovatpa vähältä tapellakin. Luulisi, ettei semmoinen kiista maksa vaivaa. Mutta tietoa kenraaleista ja esimiehistä yleensä pidettiin jonkunlaisena taitavuuden puntarina, jonkunlaisena osoituksena siitä, mimmoinen yhteiskunnallinen asema vangilla ennen aikaan oli ollut. Yleensä olivat keskustelut korkeista esimiehistä vankien mielestä mitä tärkeimpiä keskusteluita.