Me tulimme ulos. Minusta tuntui, että oli hiukan noloa tulla muiden joukkoon. Ja kaikki näyttivät olevankin alla päin.
— Vai niin, Prokofjew! Jelkin myöskin, ja sinä Almasow… Asettukaa, asettukaa tänne joukkoon, sanoi majuuri melkein hätäisellä, lauhkealla äänellä. - M—sky, olethan sinäkin täällä… Nyt ovat heidän nimensä kirjoitettavat. Dätlow! Kaikki ovat kirjoitettavat oitis, tyytyväiset erikseen ja kaikki tyytymättömät erikseen, kaikki ovat kirjoitettavat ja paperi tuotava minulle. Minä toimitan teidät kaikki … oikeuden eteen! Kyllä minä näytän teille, lurjukset!
Paperi teki vaikutuksensa.
— Me olemme tyytyväisiä! murahti joku tyytymättömien joukosta, mutta kuitenkin hiukan epäilevällä äänellä.
— Mitä, tyytyväisiä! Ken on tyytyväinen? Ken on tyytyväinen, se astukoon erilleen.
— Tyytyväisiä, tyytyväisiä! kuului monesta suusta.
— Tyytyväisiä! Siis on teitä yllytetty? Siis on ollut yllyttäjiä, kapinoitsijoita? Sitä pahempi heille!…
— Herra Jumala, mitäs tämä nyt on! kuului joku joukosta huokaavan.
— Kuka, kuka se oli, joka huusi? kiljui majuuri ja töytäsi sinne, josta ääni oli kuulunut. — Sinäkö se olit, Rastorgujew, sinäkö huusit? Vahtipaikalle!
Rastorgujew, pullea ja isokasvuinen nuorimies lähti verkalleen vahtipaikalle päin. Hän oli tosin aivan viaton, mutta ei tohtinut kuitenkaan vastustella, kun majuuri häntä syytti huutamisesta.