— Tietävätkö siis kaikki jo?…
— Äiti tosin sai tietää asian ensin Aljona Frolovnalta, hoitajaltani, ja hänelle taas oli käynyt kertomassa kaiken teidän Nastassanne. Ettekö ole sitten kertonut Nastasjalle? Hän sanoi, että oli kuullut kaiken teidän omasta suustanne.
— Minä… kerroin tosin… kerran… — Stepan Trofimovitš yritti lepertää punastuen, — mutta minä vain ohimennen… j'étais si nerveux el malade et puis… [Olin niin hermostunut ja sairas ja sitäpaitsi…]
Lizaveta Nikolajevna puhkesi äänekkääseen nauruun.
— Uskottu ei sattumalta ollut läsnä, ja kun Nastasja kerran sattui tulemaan huoneeseen… siinähän sitä on selitystä jo aivan tarpeeksi! Ja Nastasjalla taas on kaupunki kukkurallaan kummitätejä! No, mitäpä siitä. Tietäkööt kaiken! Niin on vieläkin parempi! Tulkaa pian, me syömme aikaisin päivällistä… Niin, unohdin kysyä, — hän istahti uudelleen, — kuka on tuo Šatov?
— Šatov? Darja Pavlovnan veli…
— Tiedän hyvin, että hän on veli. Voi, millainen te olette, — hän kävi kärsimättömäksi. — Tahdoin tietää, mikä hän on miehiään?
— C'est un pence-creux d'ici. C'est le meilleur et le plus irascible homme du monde. [Hän on muudan täkäläinen haihattelija, maailman paras ja tuittupäisin mies.]
— Olen kuullut, että hän on hieman omituinen. Mutta mitäpä siitä. Kuulin, että hän osaa kolmea kieltä, myös englannin kieltä, ja että hänellä on kirjallisia harrastuksia. Minulla olisi siinä tapauksessa hänelle työtä. Tarvitsisin apulaisen mitä pikemmin, sitä parempi. Suostuisikohan hän ehdotukseeni, vai eikö? Minulle on häntä suositeltu…
— Epäilemättä, et vous ferez un bienfail… [Ja te teette hyvän työn…]