— Sinetöikää kirje ja kirjoittakaa osoite.
Yritin vastustaa, mutta hän oli niin itsepäinen, että päätin vihdoin suostua. Kirjoitettuani osoitteen otin lakkini.
— Luulin, jäisitte teelle, — hän sanoi, ostin teetä. Tahdotteko?
En voinut kieltäytyäkään. Eukko toi samassa teen pöytään, hän toi nimittäin ison kannun kuumaa vettä ja pienen kannun, joka oli teetä täpö täynnä, kaksi isoa kivikuppia, jotka oli hyvin tökerösti maalauksilla koristeltu, sankavehnäsen ja syvän lautasellisen kukkuranaan pieneksi paloiteltua sokeria.
— Teestä pidän,[20] — sanoi Kirillov, — öisin etenkin. Kuljen edestakaisin ja juon; aamunkoittoon asti. Ulkomailla on vaikeata öisin saada teetä.
— Te valvotte aina aamunkoittoon?
— Aina. Jo kauan. Syön vähän, vain teetä. Liputin on viekas, mutta hätäilee.
Ihmettelin, että hän oli niin halukas puhelemaan. Päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni.
— Äsken sattui hieman epämieluisia väärinkäsityksiä, — huomautin.
Hän kurtisti kulmiaan.