— Etkö sinä, aasi, ymmärrä, että olen rakastunut. Ostin frakin, katsohan, rakkauden frakin, viisitoista ruplaa! Kapteenin rakkaus vaatii hienon maailman tapoja… Avaa! — hän kiljaisi kuin villipeto ja alkoi kaikin voimin iskeä nyrkillään oveen.
— Mene helvettiin! — Šatov kiljaisi myös samassa.
Or-r-rja! Maaorja, ja sisaresi on orja ja orjatar ja… var-as!
Mutta sinä olet myynyt sisaresi!
— Valehtelet! Kärsin aivan suotta, voisin yhdellä ainoalla selityksellä päästä… Ymmärrätkö, kuka tuo sisareni oikeastaan on?
Kuka? — Šatov lähestyi uteliaana ovea.
— Ymmärrätkö sinä mitään?
— Ymmärrän, kun selität.
— Minä uskallan sen sanoa. Uskallan aina sanoa koko yleisön kuullen.
— Tuskinpa uskallat, — kiusoitteli Šatov ja nyökäytti minulle päätään kehoittaen minuakin kuuntelemaan.