— Mutta minä ymmärrän, — huudahti kolmas, — jos tarkoittaa kyllä, niin käsi on nostettava.
— Niin mutta mitä merkitsee tuo »kyllä»?
— Se merkitsee: istunto.
— Ei se merkitse istuntoa.
— Mutta minä äänestin istuntoa, — huudahti lukiolainen rouva
Virginskajan puoleen kääntyen…
— No, miksikä te sitten ette nostanut kättänne.
— Minä katselin teitä, ja kun te ette nostanut, niin en nostanut minäkään.
— Kuinka typerää, minä en nostanut sen vuoksi, että itse tein ehdotuksen. Hyvät herrat, ehdotan, että äänestetään uudestaan: se, joka kannattaa istuntoa, istukoon kohottamatta kättään, mutta se, joka ei tahdo, se nostakoon oikean kätensä.
— Siis »joka ei tahdo»? — kysyi lukiolainen uudelleen.
— Tahallannehan te taidatte tuolla tavalla… — huudahti mme
Virginskaja suuttuneena.