– Mutta jos joku ei haluaisi istuntoa.
– Ei eikö mitä, mehän tahdomme sitä kaikki.
– Mikä on sitten »istunto»? — kuului ääni, mutta siihen ei vastattu.
— On valittava presidentti, — huudettiin eri tahoilta.
— Valitaan isäntä, isäntä tietenkin!
— Hyvät herrat, jos asia on siten, — aloitti valittu Virginski, — niin teen uudelleen aikaisemman ehdotukseni: jos jollakulla olisi halua puhua jostakin tilaisuuteen paremmin sopivasta aiheesta tai jos jollakulla olisi jotakin ilmoitettavaa, niin ehdottaisin, että hän viivyttelemättä tekisi aloitteen.
Syntyi hiljaisuus. Kaikkien katseet kääntyivät taas Stavroginiin ja
Verhovenskiin.
— Verhovenski, eikö teillä ole mitään ilmoitettavaa? — kysäisi emäntä aivan suoraan.
— Ei kerrassaan mitään, — hän venyttäytyi haukotellen tuolillaan. — En panisi muuten pahaksi, jos saisin lasin konjakkia.
— Stavrogin, ehkä te haluaisitte?