— Kas, tuollaisia juuri te kaikki olette! Mies on puoli vuotta valmis väittelemään pelkästä »vapaamielisestä kaunopuheisuuden halusta», ja kuitenkin päättyy kaikki siihen, että hänkin äänestää muiden mukana. Hyvät läsnäolijat, ajatelkaa sentään tarkoin, onko totta, että olette kaikki valmiit?
(Valmiit mihin? — Tämä oli sanottu hyvin epämääräisesti, mutta senpä tähden juuri kysymys olikin niin viekoitteleva.)
-— Olemme tietenkin… — kuului joka taholta, mutta sittenkin näyttivät kaikki katselevan toisiinsa.
— Mutta ehkä perästäpäin kadutte sitä, että niin pian suostuitte? Sehän on aina ollut teidän tapanne.
Syntyi levottomuutta, mutta hyvin eri syistä. Rampa hyökkäsi
Verhovenskin kimppuun.
— Mutta suvainnette huomauttaa kuitenkin, että tuontapaisiin kysymyksiin ei muuta vastausta voi odottaakaan. Vaikka annoimmekin suostumuksemme, niin tulee teidän myöntää että kysymys oli sangen merkillisesti tehty.
— Kuinka niin merkillisesti?
– Muuten vain. Ei tuontapaisia kysymyksiä esitetä noin.
— Neuvokaa sitten miten, olkaa hyvä. Mutta tiedättekö mitä? Olin edeltäkäsin jo varma siitä, että te ensimmäiseksi loukkaantuisitte.
Te heruttelitte meistä esille myöntymyksemme ryhtyä viipymättä toimintaan, mutta onko teillä oikeutta menetellä näin? Onko teillä valtuuksia tällaiseen menettelyyn?