— Kas, kun ette huomannut kysyä sitä aikaisemmin! Mitä rupesitte vastailemaan. Ensin suostuitte, ja sitten rupesikin harmittamaan.
— Minun mielestäni tuo teidän kevytmielinen avomielisyytenne, jota osoititte tehdessänne tuon pääkysymyksenne, antaa aihetta ajatella, että teillä ei ole oikeutta enemmän kuin valtakirjojakaan, vaan että olette tehnyt kaiken vain uteliaisuutenne tyydyttämiseksi.
— Mutta mitä te nyt oikeastaan tarkoitatte? Mitä? — huudahti
Verhovenski aivan kuin olisi ollut hyvinkin hädissään.
— Tarkoitan sitä, että suostumuksen ottamisen, olkoonpa se laadultaan millainen tahansa, tulisi ainakin tapahtua kahden kesken eikä tuntemattomassa, kaksikymmentä henkeä käsittävässä seurassa! — sanoa tokaisi rampa. Hän oli puhunut nyt suunsa puhtaaksi, mutta oli silti yhä kiihtynyt. Verhovenski katsahti nopeasti läsnäolijoihin erinomaisen hyvin teeskennellen levottomuutta.
— Hyvät läsnäolijat, pidän velvollisuutenani ilmoittaa, että kaikki tuo on typerää puhetta ja että keskustelumme alkaa mennä jo hieman liian pitkälle! En ole vielä »ottanut suostumusta» ainoaltakaan ihmiseltä, eikä kenelläkään ole oikeutta väittää, että olen sen tehnyt. Olemmehan vain vaihtaneet mielipiteitä. Eikö totta? Mutta olkoon nyt miten tahansa se asia, niin sanon vain, että te saatatte minut hyvin levottomaksi, — hän kääntyi taas ramman puoleen, – en saattanut ajatellakaan, että näinkin viattomista asioista olisi tarpeellista täällä puhua kahdenkesken. Vai pelkäättekö ilmiantoa? Voisiko meidänkin keskuudessamme siis olla joku ilmiantaja?
Syntyi hirveä levottomuus. Kaikki alkoivat puhua yhteen ääneen.
— Hyvät läsnäolijat, jos asia olisi niinkin, — jatkoi Verhovenski, — niin enitenhän minä itse olisin tässä itseni saattanut huonoon valoon, ja senvuoksi tahtoisinkin tehdä vielä erään kysymyksen, mutta tietenkin, jos ette tahdo vastata, niin… Saatte tehdä aivan kuten haluatte.
— Mikä olisi se kysymys? Mikä? — kaikki huusivat, minkä jaksoivat.
— Se olisi tehtävä, jotta saisimme selvän siitä, jatkammeko vielä yhdessäoloa, vai otammeko lakkimme ja lähdemmekö kukin omalle suunnallemme.
— Entä kysymys, kysymys?