— Sen sijaan se on hyvin edullista sinulle, urkkijalle ja roistolle! — huudahti Šatov hänelle vastaan jo ovesta astuessaan ja poistui.
Taas kuului huudahtelemista ja kirkunaa.
— Siinä se nyt oli, se — koetuskivi, — joku huudahti.
— Näytti olleen tarpeen, — huudahti toinen.
— Jollei vain kaikki jo olisi liian myöhäistä, — huomautti kolmas.
— Kuka hänet oikein on kutsunut tänne?
— Kuka otti hänet vastaan? — Kuka hän oikeastaan on? — Kuka on tuo Šatov? — Voisiko hän ilmiantaa vai eikö? — kysymyksiä sateli tuhkatiheään.
— Jos hän olisi ilmiantaja, niin hän olisi teeskennellyt, mutta hän vain sylkäisi ja lähti pois, — joku uskalsi huomauttaa.
— Kas, Stavrogin nousee myös. Ei hänkään ole vastannut kysymykseen, — huudahti naisylioppilas.
Stavrogin oli todella noussut, ja yht’aikaa hänen kanssaan nousi myös pöydän toisessa päässä istunut Kirillov…