— Stavrogin tulee kyllä, — Kirillov ratkaisi riidan. — Stavrogin, se on teille välttämätöntä. Siellä saatte nähdä.
He poistuivat.
KAHDEKSAS LUKU
Ivan Tsarevitš.
He poistuivat. Pjotr Stepanovitš aikoi ensin hyökätä takaisin »istuntoon» saadakseen kaaoksen liikehtimisen asettumaan, mutta varmaankin hän sitten muutti mieltään arvellen, ettei kannattanut puuhailla suotta, koskapa hän jätti kaiken ja jo parin hetken kuluttua lensi lentämällä poistuneiden jälkeen. Juostessaan hän muisti poikkikadun, jolta pääsi vieläkin suorempaa tietä Filippovin taloon. Vajoten polviaan myöten lokaan hän lähti juoksujalkaa tuota poikkikatua pitkin ja saapui todella yht'aikaa Stavroginin ja Kirillovin kanssa portin luo.
— Siinäkö jo olette? — huomautti Kirillov. — Hyvä on. Käykää sisään.
— Tehän sanoitte asuvanne yksin? — huomautti Stavrogin kulkiessaan eteiseen asetetun kiehuvan teekeittimen ohi.
— Pian saatte nähdä kenen kanssa, — murahti Kirillov, — käykää sisään.
Tuskin he olivat tulleet huoneeseen, kun Verhovenski jo otti esille. taskustaan äskeisen Lembkeltä saamansa nimettömän kirjeen ja asetti sen Stavroginin eteen. Kaikki kolme istuutuivat. Stavrogin luki kirjeen ääneti.
— Entä sitten? — hän kysäisi…