Nikolai Vsevolodovitš kohahdutti olkapäitään, mutta ei pysähtynyt eikä edes katsonut taaksensa.
— Kuulkaahan, jo huomenna tuon teille Lizaveta Nikolajevnan, tahdotteko? Ettekö? Miksi ette vastaa? Sanokaa, mitä te haluatte? Teen kaiken mitä tahdotte. Kuulkaahan: saatte Šatovin, haluatteko hänet?
— On siis totta, että olette päättänyt ottaa hänet hengiltä? — parkaisi
Nikolai Vsevolodovitš.
— Mutta mitä te nyt Šatovista? Minkä tähden? — Verhovenski puhui niin nopeasti, että oli aivan hengästynyt. Aivan itsensä unohtaen hän yritti juosta aina Stavroginin edelle ja siepata tätä kyynärpäästä huomaamatta sitä itsekään. — Kuulkaahan, luovutan hänet teille, sopikaamme. Teidän laskunne on tosin suuri, mutta… sopikaamme..
Lopulta Stavrogin kuitenkin katsahti häneen ja joutui ymmälle. Katse ei ollut sama, ei äänikään sellainen, kuin se oli aina ja kuin se oli ollut äsken huoneessa, hän näki aivan uudet kasvot. Äänenpainokaan ei ollut sama, Verhovenski rukoili ja maanitteli. Siinä oli mies, joka itsensä unohtaen kerjäsi takaisin jotakin kallisarvoista esinettä, jota häneltä parhaillaan oltiin ryöstämässä tai joka jo ehkä oli ryöstettykin.
— Mutta mikä teidän on? — huudahti Stavrogin. Hän ei saanut vastausta, mutta Verhovenski juoksi yhä hänen rinnallaan katsoen hänen rukoilevasti, mutta samalla myös hellittämättömän voitonvarmasti.
— Sopikaamme! — hän kuiskasi vielä kerran.
— Kuulkaahan, minulla on saappaassani kaiken varalta puukko, kuten
Fedjkallakin, mutta minä tahtoisin sopia kanssanne.
— Niin, mutta mitä pirua te oikeastaan minulla teette? — kiljaisi Stavrogin jo lopullisesti suuttuneena ja hämmästyksissään. — Piileekö tässä jokin salaisuus? Olenpa minä teille aika taikakalu.
— Kuulkaahan, me saamme aikaan sekasorron, — sammalsi puhuteltu kuin houreissa. — Ettekö usko, että voimme saada sen aikaan? Me nostatamme sellaisen sekasorron, että kaikki liikahtaa perustuksiaan myöten. Karmazinov on oikeassa sanoessaan, ettei ole mihin voisi tarttua kiinni. Karmazinov on hyvin viisas. Ei tarvita muuta kuin kymmenkunta tuollaista ryhmää Venäjällä, niin minun jälkeni häviävät olemattomiin.