Mitään vastaamatta Stavrogin kohosi portaita ylös.
— Stavrogin! — huudahti Verhovenski hänen jälkeensä, — saatte aikaa… päivän… kaksi… vaikkapa kolmekin, mutta kolmea enempää ette saa, ja sitten — saan kai vastauksen!
YHDEKSÄS LUKU.
Stepan Trofimovitš »takavarikoidaan».
Sillä välin tapahtui jotakin, joka ihmetytti minua, mutta joka Stepan
Trofimovitšiin vaikutti suorastaan tärisyttävästi.
Aamulla kahdeksan aikoihin tulla touhusi luokseni Nastasja ilmoittamaan, että hänen herransa »oli takavarikoitu». En ymmärtänyt ensiksi yhtään mitään ja pääsin selville vain siitä, että »takavarikoimisen» olivat toimittaneet virkamiehet, jotka olivat tulleet ja ottaneet paperit, sotamies oli käärinyt ne myttyyn ja »vienyt pois käsikärryillä». Uutinen oli hämmästyttävä. Kiiruhdin heti Stepan Trofimovitšin luo.
Tapasin hänet hyvin merkillisessä tilassa. Hän oli hyvin hermostunut ja kiihdyksissä, mutta samalla kuitenkin juhlallisen riemuitseva. Pöydällä keskellä huonetta porisi teekeitin, ja sen lähellä oli täysinäinen teelasi, johon ei oltu koskettukaan. Stepan Trofimovitš liikuskeli pöydän lähettyvillä ja risteili nurkasta toiseen vähääkään hillitsemättä liikkeitään. Hänellä oli yllään vain punaiset, kudotut alusliivit, mutta huomatessaan minut hän kiiruhti pukemaan ylleen toiset liivit ja takin, mitä hän ei aikaisemmin koskaan ollut tehnyt silloin, kun joku hänen lähimmästä tuttavapiiristään oli tavannut hänet alusliivisillään. Hän tarttui heti kiihkeästi käteeni.
– Enfin un ami! — Hän huoahti täysin rinnoin. — Cher, lähetin hakemaan teitä yksin, eikä kukaan muu tiedä tästä mitään. Täytyy käskeä Nastasjaa sulkemaan ovet ja kieltää häntä päästämästä sisään ketään, niitä luonnollisesti… Vous comprenez?
Levottomana hän katseli minuun aivan kuin vastausta odottaen. Minä tietenkin aloin kysellä häneltä, ja hänen epäselvästä puheestaan, joka tuon tuostakin katkeili ja jossa oli jos jonkinlaisia tarpeettomia syrjähyppäyksiä, sain vihdoin tietää, että kello seitsemältä aamulla oli hänen luokseen »äkkiä» tullut kuvernöörin virastosta virkamies…
— Pardon, j'ai oublie son nom. Il n'est pas du pays, mutta nähtävästi hänet oli tuonut Lembke, quelque chose de bête el d'allemand dans la physionomie. Il s'appelle Rosenihal. [Anteeksi, olen unohtanut hänen nimensä. Hän ei ole täkäläisiä… jotakin typeryksen ja saksalaisen sekoitusta on hänen naamassaan. Hänen nimensä on Rosenthal.]