— Eiköhän se liene ollut Blüm?

— Blüm. Niin hänen nimensä todella olikin. Vous le connaissez? Quelque chose d'hébélé et de très content dans la figure, pourtant très sevère, roide et sérieux? [Tunnetteko hänet? Hänessä on jotakin tylsää ja samalla suurta itsetyytyväisyyttä; hän vaikuttaa sangen ankaralta ja jäykältä sekä ottaa tehtävänsä vakavasti.] Tyypillinen poliisi, mutta alamaisen nöyrä, le m'y connais. Olin vielä nukkumassa, ja voitteko ajatella, hän pyysi minua »heittämään silmäyksen» kirjoihini ja papereihini, oui je m'en souviens, il a employé ce mot [— — — niin, nyt muistan, hän käytti juuri sitä sanaa.] Hän ei vanginnut minua, vaan ainoastaan kirjat… Il se tenait à distance [Hän ei tullut minua lähelle] ja kun hän alkoi selitellä minulle tänne tulonsa aihetta, niin hän näytti siltä, kuin minä olisin… enfin il avait l'air de croire que je tomberai sur lui immédiatement et que je commencerai à le battre comme plátre. Tous ces gens du bas étage sont comme ça [— — — niin, hän näytti luulevan, että minä heti hyökkään hänen kimppuunsa ja alan piestä häntä pahanpäiväisesti. Kaikki alhaissäätyiset ovat samanlaisia — — —.], ollessaan tekemisissä kunnollisen ihmisen kanssa… Tietenkin äkkäsin heti paikalla, mistä oli kysymys. Voilà vingt ans que je m'y prepare? [Olenhan valmistautunut siihen jo kaksikymmentä vuotta.] Aukaisin hänelle kaikki laatikkoni ja jätin hänen haltuunsa avaimeni. Itse annoin ne hänelle, aivan itse. J'étais digne et calme? [käyttäydyin arvokkaasti ja juhlallisesti.] Kirjoistani hän otti Herzenin ulkomailla julkaistut teokset sekä sidotun kappaleen Kolokolia ja neljä runoelmani jäljennöstä el enfin ioui ça. Sitten vielä papereita ja kirjeitä et quelques unes de mes ébauches historiques, critiques et politiques? [sekä joitakin kirjoittamiani artikkeliluonnoksia historian, kritiikin ja politiikan alalta] Kaiken sen he veivät. Nastasja kertoi, että sotilas vei tuon kaiken käsikärryillä, joka oli peitolla katettu, oui, c'est cela, peitolla.

Tämä oli houretta. Kuka olisi saanut selvän tästä kaikesta? Päästin taas valloilleen kysymysten! tulvan: Yksinkö Blüm oli käynyt? Kenen nimessä? Millä oikeudella? Miten hän oli uskaltanut? Mitä hän oli sanonut selitykseksi?

— Il était seul, bien seul, ja vielä joku muukin, muuten, oli ollut dans l'amichambre, oui, je m'en souviens, et puis… Vielä joku muukin oli kaikesta päättäen ollut mukana, ja eteisessä oli seisonut vahti. Kysytään Nastasjalta. Hän tietää kaiken parhaiten. J'étais surexcilé, voyez-vous.

Il parlait, il parlait… un las de choses; muuten hän puhui oikeastaan hyvin vähän, minä yksin puhelin… Kerroin koko elämäni, tietenkin, vain mikäli se koski juuri tätä seikkaa… J'étais surexcile, mais digne, je vous l'assure. [Hän oli yksinään, aivan yksinään, — — — eteishuoneessa, niin, nyt muistan, ja sitten… Olin nähkääs ylenmäärin kiihtynyt. Hän puhui ja puhui hyvin paljon;… Olin kiihtynyt, mutta säilytin arvokkuuden.] Pelkään muuten pahoin hieman itkeneenikin. Käsikärryt he lainasivat naapurista, kauppiaalta.

— Voi, hyvä Jumala, miten kaikki on tuo saattanut tapahtua! Mutta Herran nimessä, Stepan Trofimovitš, puhukaa täsmällisemmin, tuo, mitä te kerrotte, on pelkkää unennäköä!…

— Cher, minä itsekin olen vielä aivan kuin unissani… Savez-vous! Il a prononcé le nom de Teliatnikof [Tiedättekö, hän mainitsi Teljatnikovin nimen], ja luulenpa, että sehän se lienee piileskellytkin eteisessä. Niin, nyt muistan, hän ehdotti kääntymään prokuraattorin ja luultavasti juuri Dmitri Mitritšin puoleen… qui me doit encore quinze roubles de jerelaš, soit dii en passant. Enfin, je n'ai pas irop compris. [— — — joka sivumennen sanoen on minulle velkaa viisitoista ruplaa… korttipelistä… Muuten en käsittänyt täysin kaikkea.] Mutta minäpä olin vieläkin ovelampi, ja mitä tekemistä minulla olisi tuon Dmitri Mitritšin kanssa. Lienen pyytänyt häntä pyytämällä pitämään asian salassa, pyysin kovin, luulenpa, että nöyrryin aivan liikaakin, commenl croyez-vous? Enfin il a consenti… Aivan niin, muistan, että hän sanoikin sen itse, olisi parasta pitää salassa, koska oli tultu vain »heittämään silmäys», el rien de plus, eikä muuta mitään, ei mitään… ja jos ei kerran mitään löydetä, niin ei tulekaan yhtään mitään. Niin että kaikki päättyikin en amis, je suis tout-à-fait content. [mitä luulettekaan? Lopulta hän suostui… kaikessa ystävyydessä… ja minä olen aivan tyytyväinen…]

— Hyväinen aika, hän tarjosi vain teille tällaisissa tapauksissa varsin tavallista takuuta järjestyksen vuoksi, ja te itse kieltäydyitte siitä! — huudahdin ystävyyttäni vihaisesti.

— Ei, ilman takuuta on parempi. Ja minkä vuoksi pitäisi nyt välttämättä tästä tehdä skandaali? Olkoon kaikki toistaiseksi en amis… Ettekö tiedä, että jos meidän kaupungissamme saataisiin tietää… mes ennemis… et puis à quoi bon ce procureur, ce cochon de notre procureur, qui deux jois m'a manque de politesse et qu'on a rossé à plaisir l'autre année chez celle charmante et belle Natalja Pavlovna, quand il se cacha dans son boudoir. [Vihamieheni… ja mitä hyötyä on sitten tästä prokuraattorista, tästä meidän sikamaisesta prokuraattoristamme, joka kahdesti on ollut minulle röyhkeä ja joka pari vuotta sitten sai aika selkäsaunan suloisen kaunottaremme, Natalja Pavlovnan luona, kun piiloutui tämän budoaariin.] Et puis, mon ami, älkää väittäkö vastaan, älkääkä riistäkö minulta rohkeuttani, sillä ei mikään ole sietämättömämpää kuin olla onneton ihminen, jolle hänen sadat ystävänsä koettelevat todistella, että hän on muka menetellyt typerästi. Istukaa muuten ja juokaa teetä, täytyy tunnustaa, että olen väsynyt… eiköhän minun olisi parasta mennä vuoteeseen ja panna etikkakääre otsalleni, vai mitä arvelette?

— Epäilemättä, — huudahdin, — tarvittaisiin oikeastaan jäitä. Te olette hyvin hermostunut. Olette kalpea, ja kätenne vapisevat. Käykää pitkäksenne, levähtäkää ja kertokaa kaikesta sitten myöhemmin. Minä istun luonanne ja odottelen.