Hän ei olisi tahtonut mennä vuoteeseen, mutta sain kuitenkin viimein hänet siihen suostumaan Nastasja toi vadissa etikkaa, kastoin siihen pyyhinliinan ja panin sen hänen päähänsä Sen jälkeen Nastasja kiipesi tuolille ja alkoi sytytellä lamppusta nurkka-pyhänkuvan eteen. Ihmeekseni huomasin nyt sen. Lamppusta ei siellä ennen ollut, mistähän se nyt oli sinne ilmestynyt?
— Minä nähkääs äsken määräsin sen hankittavaksi, sitten kun ne olivat lähteneet, — mutisi Stepan Trofimovitš viekkaasti tirkistellen minua: — quand on a de ces choses-là dans sa chambre et qu'on vient vous arréter [— — — kun ihmisellä on huoneessaan tällaisia esineitä ja häntä tullaan vangitsemaan — — —] niin tämä aina vaikuttaa, ja onhan heidän siellä tehtävä selkoa siitä, että näkiväthän he muka…
Saatuaan lamppusen kuntoon Nastasja pysähtyi vielä ovelle käsi poskella ja katsahti surkuttelevin ilmein isäntäänsä.
— Eloignez-là…[Lähettäkää hänet pois…] aina jollakin tekosyyllä, — hän nyökähdytti sohvasta minua kohti päällään, — en siedä tuota venäläistä säälittelyä el puis ça m'embête [— — — se kiusaa minua].
Mutta Nastasja poistui jo itsestäänkin. Huomasin, että Stepan Trofimovitš vilkuili yhä ovelle päin ja näytti kuulostelevan jotakin eteisestä.
— Il faut être prêt, voyez-vous [Pitää olla valmiina, nähkääs…], — hän katsahti minuun merkitsevästi, — chaque moment… voivat tulla, sieppaavat mukaansa — ja huit sinne mies katosi!
— Hyvä jumala! Kuka voi tulla? Kuka teidät sieppaisi?
— Voyez-vous, mon cher, kysyin häneltä suoraan hänen lähtiessään, mitä minulle nyt aiotaan tehdä?
— Olisitte mieluummin kysynyt jo samalla, minne teidät aiotaan kartoittaa! — huudahdin suuttuneena.
— Sitähän minä kysymykselläni tarkoitinkin, mutta hän lähti pois vastaamatta mitään. Voyez-vous: mitä tulee alusvaatteisiin, pukuihin, päällysvaatteisiin erikoisesti, niin tehkööt kuten haluavat. Jos saa ottaa sellaista mukaansa, — niin hyvä on, mutta jollei, niin lähettäköötpä vaikkapa sotilasmanttelissa. Mutta kuitenkin kaikitenkin ompelin kolmekymmentäviisi ruplaa… (hän hiljensi ääntänsä kurkistellen ovelle, josta Nastasja oli poistunut) piilotin liivintaskun ratkeamaan, kas tänne, koettakaapa… Luulen, etteivät ne nyt sentään koske liiveihin, mutta kukkaroon jätin näön vuoksi seitsemän ruplaa: se on muka kaikki, mitä minulla on. Kas tässä on vaihtorahoja ja kuparia, niin ettei heidän päähänsäkään voi pälkähtää, että olisin piilottanut rahaa, vaan he uskovat, että tässä on kaikki. Jumala yksin tietää, missä tämäkin yö on vietettävä!