— Olisi pitänyt surmata.
— Oletteko pahoillanne, etten surmannut häntä?
— En minä pahoillani. Uskoin, että tahdoitte surmata. Ette tiedä itsekään mitä etsitte.
— Etsin iestä, — Stavrogin naurahti.
— Ette halunnut itse verta, miksi annoitte hänelle tilaisuuden surmata?
— Jos en olisi haastanut häntä, hän olisi surmannut minut kaksintaisteluttakin.
— Ei sitä olisi pitänyt ottaa lukuun. Ehkä ei olisi surmannutkaan.
— Olisi vain lyönyt minua, niinkö?
Ei sitäkään olisi pitänyt ottaa lukuun. Kantakaa ikeenne. Muuten ei sitä lueta teille ansioksi.
— Minä vähät ansiosta, en minä ole sitä keneltään kerjännyt.