— Mukavuutta, sanot sinä?
— Ei nyt kannata väitellä sanoista.
— Ei, sinä sanoit sattuvasti; olkoon — mukavuutta. Jumala on välttämätön, ja senvuoksi täytyy hänen olla olemassa.
— Ja sillä hyvä.
— Mutta minä tiedän, että häntä ei ole ja ettei voi ollakaan.
— Se on vieläkin todennäköisempää.
— Etkö sitten käsitä, että näiden kahden ajatuksen kanssa ihminen ei voi jäädä elämään?
— Onko sitten ammuttava itsensä vai mitä?
— Etkö sinä tosiaankaan ymmärrä, että yksistään jo tämän vuoksi voi ampua itsensä? Sinä et ymmärrä, että teidän tuhansien miljoonien ihmisten joukossa on ehkä vain yksi sellainen, yksi, joka ei tahdo ja joka ei jaksa sitä kestää.
— Minä ymmärrän vain yhden seikan, sen, että te nähtävästi epäröitte… ja se on hyvin paha asia.