— Mistä sattuu, aivan umpimähkään, — hän toisteli.
— »Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita»…
— Mitä tuo on? Mitä? Mistä se on?
— Se on Johanneksen ilmestyskirjasta.
— O, je m'en souviens, oui, l'Apocalipse. Lisez, lisez [Ahaa, muistan, niin todellakin. Ilmestyskirjasta. Lukekaa, lukekaa], minä tahdon ennustaa siitä teidän tulevaisuuttanne, tahdon nähdä, mikä kohta sattuu. Lukekaa enkelistä, lukekaa enkelistä…
— »Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku. Minä tiedän sinun tekosi: et ole kylmä etkä kuuma: oi, jospa olisit kylmä taikka kuuma! Mutta nyt, koska olet penseä etkä ole kylmä etkä kuuma, olen minä oksentava sinut suustani. Sinähän sanot: minä olen rikas, olen rikastunut enkä mitään tarvitse: etkä tiedä, että sinä olet viheliäisin ja kurjin ja köyhä ja sokea ja alaston.»
— Tuoko… onko tuo teidän kirjassanne! — hän huudahti silmät säteillen ja kohottautuen päänalaseltaan. — En ole tietänyt tuota suurenmoista kohtaa olevankaan! Kuulitteko: mieluummin kylmä, kylmä kuin penseä, kuin ainoastaan penseä! Oi, osoitan, että se on totta. Mutta älkää vain, älkää vain jättäkö minua yksin! Me osoitamme, me osoitamme sen yhdessä!
— Enhän minä jätäkään teitä, Stepan Trofimovitš, en jätä teitä koskaan! — Sofja Matvejevna sieppasi häntä kädestä, puristi sitä omassaan ja vei sen sydämelleen kyynelet silmissä katsellen häntä (hänen oli Stepan Trofimovitšia niin kovin sääli tänä hetkenä). Stepan Trofimovitšin huulet alkoivat nytkähdellä.
— Mutta, Stepan Trofimovitš, eiköhän sittenkin olisi jotakin tehtävä? Eiköhän olisi lähetettävä tieto tästä jollekulle tuttavallenne tai ehkäpä sukulaisillenne.
Mutta tällöin Stepan Trofimovitš säikähti niin, että Sofja Matvejevna jo suorastaan katui, että oli tullut sellaista maininneeksikaan. Väristen ja vapisten hän rukoilemalla rukoili, ettei suinkaan kutsuttaisi ketään eikä ryhdyttäisi mihinkään; hän vaati Sofja Matvejevnaa lupaamaan tämän kunniasanallaan hokien: — Ei ketään, ei ketään. Me kahden, vain me kahden, nous partirons ensemble.