— Kuinka niin? — Pjotr Stepanovitš vavahti — mitä tämä on olevinaan?
— Herra Jumala, minä tulen hulluksi, — huudahti Liza.
— Mutta koettakaahan sentään ymmärtää ainakin se, että tämä mies on täysi hullu! — huudahti Pjotr Stepanovitš kaikin voimin — onhan hänen vaimonsa joka tapauksessa murhattu. Näettehän, kuinka kalpea hän on… onhan hän ollut täällä teidän kanssanne koko yön, ei ole hetkeäkään poistunut, mitenkä olisi mahdollista epäillä häntä?
— Nikolai Vsevolodovitš, sanokaa minulle kuin tunnustaisitte sen Jumalalle, oletteko syyllinen vai ettekö, ja silloin, vannon sen, uskon sanoihinne kuin Jumalan sanaan ja lähden kanssanne vaikkapa maailman ääriin, voi, lähden varmasti! Seuraan teitä kuten koira…
— Miksi te noin kiusaatte häntä, te fantastinen ihminen! — Pjotr Stepanovitš aivan raivostui. — Lizaveta Nikolajevna, uskokaa minua. jauhakaa minut vaikka huhmaressa hienoksi, mutta hän on syytön ja päinvastoin on surusta itsekin aivan murtunut sekä hourailee, kuten näette. Ei vähintäkään, ei vähintäkään, ei edes ajatuksissaan hän ole syyllinen… Kaikki on ryövärien työtä, ryövärien, jotka varmaankin viikon kuluttua saadaan kiinni ja saavat raipparangaistuksen… Tähän ovat syypäät Fedjka-pakkotyövanki ja špigulinilaiset, siitähän puhuu jo koko kaupunki, siksipä minäkin…
— Onko tämä totta, onko tämä totta? — Liza vapisi odotellessaan viimeistä tuomiotaan.
— Minä en ole murhannut ja olin sitä vastaan, mutta kuitenkin tiesin, että he tulevat murhatuiksi enkä mennyt estämään murhaajia. Menkää pois luotani, Liza — virkkoi Stavrogin ja meni salin puolelle.
Liza peitti kasvot käsiinsä ja lähti pois. Pjotr Stepanovitš oli syöksähtämäisillään hänen jälkeensä, mutta palasi kuitenkin saliin.
— Vai sillä tavalla te? Vai sillä tavalla te? Ette siis pelkää mitään? — Aivan raivoissaan hän hyökkäsi Stavroginin luo jupisten jotakin aivan mieletöntä löytämättä edes ilmaisua ajatuksilleen ja vaahdon noustessa suupieliin.
Stavrogin seisoi keskellä salia eikä vastannut hänelle sanaakaan. Hän oli siepannut käteensä aivan kevyesti hiussuortuvan päästänsä ja hymyili hieman nolona. Pjotr Stepanovitš nykäisi häntä lujasti hihasta.