— No, se nyt on yhdentekevää. Minähän voin mennä siksi aikaa vaikkapa portaille seisomaan. Jos te aiotte kuolla ettekä vielä osaa suhtautua siihen rauhallisemmin, niin… se saattaa jo olla vaarallista. Minähän voin mennä ulkoportaille, ja te voitte olettaa, etten ymmärrä mitään ja että olen määrättömästi teitä alempana oleva ihminen.
— Ei, ette te ole määrättömästi; teillä on lahjoja, mutta on paljon, mitä te ette ymmärrä, sillä olette alhainen ihminen.
— Hauskaa kuulla. Hauskaa kuulla. Johan sanoin, että mielelläni tuotan toisille hauskuutta, etenkin iltaisena hetkenä.
— Ette ymmärrä mitään.
— Te tahdotte sanoa, että minä… joka tapauksessahan kuuntelen teitä kunnioittavasti.
— Te ette voi mitään; ette voi peittää edes pientä vihaanne, vaikka teille onkin epäedullista näyttää sitä. Te suututatte minut, ja entäpä jollen tahdokaan vielä puoleen vuoteen?
Pjotr Stepanovitš katsahti kelloonsa.
— En ole ymmärtänyt koskaan yhtään mitään teidän teoriastanne, mutta tiedän, että te ette ole keksinyt sitä meitä varten ja että saatatte sen myös täytäntöön ilman meitä. Tiedän myös, että te ette ota nielaissut aatetta, vaan aate on nielaissut teidät, ettekä te siis enää voi siirtää sitä toistaiseksi.
— Kuinka? Minutko aate nielaissut?
— Aivan niin.