"Pyhä Maria, mitenkähän ne kotona ihmettelevätkään, kun Naxos ei palaa! Lopulta he lakkaavat toivomasta ja luulevat, että olemme hukkuneet myrskyssä, eivätkä voi lainkaan aavistaa, että olemme joutuneet orjiksi!"
"Älkää kadottako rohkeuttanne, kapteeni! Voitte olla varma siitä, että sodan loputtua Venetsia tekee kaikki voitavansa. Niin kuin tiedätte, on laiva jo ennättänyt viedä Venetsiaan sanan maurilaisen ryöstölaivan tuhotöistä. Venetsia kostaa maurilaisille ja vaatii heitä vapauttamaan vangit. Sitä paitsi isäntämme arvaa, että olemme joutuneet maurilaisen kaleerin valtaan, eikä hän rauhoitu, ennen kuin on päässyt selville olinpaikastamme ja maksanut miten suuret lunnaat hyvänsä elossa olevista."
"Tiedän kyllä, että hän tekee parhaansa, sillä hän on hyvä isäntä, mutta sillä, joka kerran on joutunut maurilaisten orjaksi, ei ole paljon toivoa päästä takaisin kotimaahansa. Jos meidät myydään jossakin merikaupungissa asuville maurilaisille, niin mahdollisesti voimme lähettää sanan kotiin, mutta jos joudumme sisämaahan, ei meistä varmaankaan koskaan enää kuulla mitään."
"Meidän täytyy toivoa parasta", sanoi Francis. "Ehkäpä pakenemisen tilaisuus vielä tarjoutuu, ja olen kuullut, että maurilaiset kohtelevat hyvin orjiaan."
"Samaa minäkin olen kuullut", sanoi kapteeni, "joka tapauksessa olen mieluummin maurilaisten orjana kuin virun genovalaisessa vankilassa. Me kohtelemme vankejamme hyvin, mutta genovalaiset pitävät heitä pahemmin kuin koiria. Miten mielelläni tekisinkään jotain teidän hyväksenne. Teidän kohtalonne on paljon kovempi kuin meidän. — Kuulkaahan, he riitelevät ylhäällä kannella!"
Kuului tosiaankin kiivasta riitaa, jalkojen kopinaa ja miekkojen kalinaa.
"Mahdotonta, että joku meidän kaapparilaivoistamme olisi saavuttanut meidät ja yrittäisi vallata laivaa", sanoi kapteeni, "sillä ei näkynyt ainoatakaan purjetta merellä, kun meidät tuotiin tänne, minä katselin ympärilleni ennen kuin meidät vietiin kannelta alas. Mistähän tuo tappelu johtuu?"
"Varmaankin he kiistelevät matkan suunnasta. Sen mukaan kuin kuulin, he ovat anastaneet useita laivoja ja upottaneet ne mereen, ja voisihan sattua, että toiset haluaisivat palata kotiin jakamaan saalista, toiset taas tahtoisivat jatkaa purjehdusta. Kun roisto Ruggiero olisi vain niiden joukossa, joiden kuulimme kaatuvan. Nyt kaikki on taas hiljaista, toinen puolue on varmaankin päässyt voitolle. Nyt he soutavat taaskin."
Useita päiviä kului. Väliin airot olivat liikkeessä, mutta enimmäkseen purjehdittiin. Merimiehet toivat aamuisin ja iltaisin ruokaa ja vettä vangeille, mutta eivät välittäneet heistä muuten vähääkään. Francis neuvotteli toisten vankien kanssa, voisivatko he yrittää hyökätä kannelle ja koettaa voittaa miehistön, mutta heiltä oli riistetty kaikki aseet, ja heidän laskujensa mukaan kaleerissa oli vähintään sataviisikymmentä miestä. He olivat huomanneet senkin, että joka kerta, kun heille tuotiin ruokaa, seisoi aseellinen joukko luukulla. Sitä paitsi luukku oli melkein aina kiinni ja pidettiin vain sen verran raollaan, että hiukan ilmaa pääsi lastiruumaan. Alituisista askeleista kannella he saattoivat päätellä, että kaksi miestä oli aina vartiossa. Useimmat vangit olivat onnettomuutensa johdosta siinä määrin masennuksissa, etteivät uskaltaneet yrittää mitään vapautensa puolesta.
Seitsemäntenä päivänä kannella vallitsi hirveä kiire, ja kuului selvästi, miten ankkuri laskettiin pohjaan. Kaksi tuntia sen jälkeen avattiin luukku. Kun muut oli viety ylös, tuli kaksi miestä työkalujen kera irroittamaan niitä määrlyjä, joilla Francis oli kahlehdittu lattiaan. Ulkona aurinko häikäisi häntä niin, että hänen oli vaikea nähdä, missä hän oikeastaan oli.