"Kuka oli tuo nuori nainen? Hän on hyvin kaunis ja kulkee usein tästä ohi. Hän on nyt tuolla puiden luona."
Vartija astui ikkunan luo ja katseli ulos.
"Ettekö näe, hän astuu juuri kulmauksen ohi? Voi, nyt hän katosi."
Vanginvartija painoi kasvonsa rautaristikkoa vasten nähdäkseen paremmin, ja Francis käytti tilaisuutta hyväkseen vetääkseen tikarin tupesta ja pistääkseen sen housuntaskuunsa.
"Te ette ennättänyt nähdä", sanoi hän, "mutta varmaankin te tapaatte hänet usein."
"En ole koskaan nähnyt ketään kaunista naista tässä kirotussa pesässä", sanoi mies. "Varmaankin se oli kylävoudin tytär. Sanotaan, että hänellä on kauniita tyttäriä, mutta hän on siksi varovainen, ettei salli niiden kulkea ulkona sinä aikana kuin me olemme täällä. Hän luuli kai saavansa kulkea rauhassa tällä tiellä. Minä pidän silmäni tästä lähin auki."
"Älkää pelottako häntä pois täältä", sanoi Francis nauraen, "täällä ei ole mitään muuta miellyttävää katseltavaa kuin hän."
Heidän vaihdettuaan vielä muutamia sanoja mies poistui, ja Francis tarkasteli saalistaan. Terä oli hieno ja hän kätki aarteensa heti multaan, joka oli majan lattiana. Tuntia myöhemmin vartija avasi äkkiä oven. Oli melkein pimeä, ja Francis istui kaikessa rauhassa huoneen nurkassa.
"Tuo tulta, Tomaso", huusi vartija ulkopuolella seisovalle toverilleen, "täällä alkaa olla pimeä."
Toinen kantoi soihtua, ja he etsivät tarkasti joka nurkan.