"Se olisi lähtenyt jo tänään", sanoi mies, "mutta kapteeni on sairastunut kuumeeseen. Hän lähetti hakemaan lääkäriä Tunisista, ja vaikka hän on hyvin heikko, hänellä on niin kova kiihko päästä matkaan, että hän olisi kannattanut itsensä laivaan, jollei lääkäri olisi kieltänyt. Siksi hän on päättänyt odottaa kolme päivää."
Francis ei voinut yöllä jatkaa työtään, sillä hiljaisuudessa kiven hankaus rautaa vasten olisi varmaankin kuulunut, sen sijaan hän uursi tikarilla käsirautojaan pari tuntia. Seuraavana aamuna hän jatkoi taas työtä heti, kun sirkat virittivät laulunsa, sillä niiden ääni oli paljon kovempi kuin se, mikä syntyi hänen tehdessään työtä. Illalla jalkaraudat olivat niin pitkälti poikki, että hän parin tunnin työn jälkeen toivoi voivansa saada ne irti jaloistaan, ja ennen kuin hän pani maate, olivat käsiraudatkin yhtä pitkällä.
Vartijaltaan hän seuraavana aamuna sai tietää, että kapteeni oli parempi ja että hänet oli määrä kantaa laivaan heti, kun ilma illalla hiukan viileni. Laiva lähtisi matkaan varhain aamulla. Iltapuolella molemmat vartijat tulivat sisään ja käskivät hänen seurata mukana. Hänet vietiin kylän komeimpaan taloon ja saatettiin huoneeseen, missä Ruggiero makasi vuoteella.
"Olen lähettänyt sinua hakemaan", sanoi Ruggiero, "ilmoittaakseni, etten ole unohtanut sinua. Ei ole minun syyni, että kosto on viivästynyt, mutta sitä suloisempi se on oleva, kun sen hetki koittaa. Minä lähden nyt ryöstämään Polanin tyttäriä. Olen kuullut, että sinä olet päässyt perheen ystäväksi sen jälkeen kuin teit tyhjiksi minun aikeeni, ja että Polanin tyttäret suosivat sinua suuresti. Olen saanut tietoja kaikesta, mitä Venetsiassa on tapahtunut, ja kaikki olen merkinnyt siihen laskuun, joka minulla on tilitettävänä sinun kanssasi. Aion tuoda tytöt tänne ja ottaa Marian vaimokseni, ja sitten minä näytän hänelle, miten minä kohtelen niitä, jotka asettuvat minun tielleni. Se on oleva terveellinen läksy sekä hänelle että sinulle. Tulet toivomaan kuolemaa tuhat kertaa ennen kuin se kohtaa sinua."
"Olen aina tiennyt, että olette roisto, Ruggiero Mocenigo", sanoi Francis levollisesti, "mutta enpä olisi luullut, että mies, joka kerran on kuulunut Venetsian aatelistoon, voisi vajota näin syvälle ja tulla merirosvoksi ja isänmaanpetturiksi. Te voitte tosin ryöstää Marian, mutta hänen kauttansa te ette koskaan pääse hänen isänsä omaisuuteen käsiksi, sillä minä tiedän, että samassa hetkessä kun Maria saa kätensä vapaiksi, hän mieluummin työntää tikarin sydämeensä kuin antautuu tällaisen roiston valtaan."
Kuullessaan nämä sanat Ruggiero tarttui tikariin, joka oli pöydällä hänen vuoteensa vieressä, mutta laski sen jälleen pois.
"Hölmö!" sanoi hän. "Minä olen nyt menossa ryöstämään heitä. Etkö ymmärrä, että Marian itsepäinen luonne talttuu täysin kun hän saa tietää, että tekemällä itsemurhan hän luovuttaa sisarelleen kunnian päästä minun vaimokseni?"
Kun Ruggiero säesti sanojaan ivallisella naurulla, hyökkäsi Francis eteenpäin aikoen karata roiston päälle, mutta hän oli unohtanut kahleensa ja kaatui pitkäkseen maahan.
"Vahti!" huusi Ruggiero, "viekää pois tuo lurjus, ja muistakaa, että henkenne on vaarassa, jos hän pääsee karkuun!"
"Teidän ei tarvitse uhata meitä, herra", sanoi Filippo. "Luottakaa valppauteemme, mutta minun ymmärtääkseni lapsikin voisi vartioida häntä, niin raskaasti kahlehdittu hän on kopissaan."