Filippo vannoi, ettei hän antaisi ilmi Francisia, vaan lähtisi saaren toiselle puolelle ja sieltä mannermaalle. Francis leikkasi heti nuorat poikki.
"Sinä kadotat osasi saaliista, Filippo, ja sinun täytyy pysytellä piilossa, jotta kapteenin raivo ei kohdistuisi sinuun. Siksi neuvon sinua, että heti Tunisiin päästyäsi nousisit ensimmäiseen laivaan ja tultuasi Venetsiaan tiedustelisit minua. Minä korvaan vahinkosi ja hankin sinulle tilaisuuden viettää rehellistä elämää. Mutta ennen lähtöäsi täytyy sinun vaihtaa vaatteita kanssani. Voit myydä pukuni Tunisissa ja saat niistä kylliksi rahoja ostaaksesi vaikka kymmenen tällaista vaatekertaa, mutta sinun pitää antaa minulle osa rahoistasi, jotka sinulla nyt on, sillä en pääse tyhjin taskuin pakenemaan."
"Kiitän teitä hyvyydestänne", sanoi mies. "Olisitte voinut iskeä minut tikarilla kuoliaaksi, mutta ette tehnyt sitä, ja vaikka en olisi vannonutkaan, olisin kurja koira, jos pettäisin teidät. En tiedä, mitä aikeita teillä on, mutta neuvoisin teitä seuraamaan esimerkkiäni ja lähtemään täältä ennen aamun sarastusta. Koko väestö tulee etsimään teitä, ja koska saari ei ole kovin suuri, niin he saavat teidät pian kiinni. Saari on vuosikausia ollut merirosvojen kokoontumispaikkana, ja tänne he tuovat saaliinsa myydäkseen ne kauppiaille, jotka saapuvat tänne mannermaalta."
"Kiitos neuvostasi, Filippo! Voit olla huoleti, että katoan ennen aamun valkenemista, mutta sitä ennen minulla on jotain toimitettavaa, ja siksi en voi seurata mukanasi."
"Kaikki pyhimykset siunatkoon teitä, herra, ja auttakoon teitä pääsemään ehjin nahoin täältä! Jos saan elää, niin tulen hyvinkin pian teitä Venetsiaan tervehtimään — en rahojen vuoksi, joita jalomielisesti olette luvannut minulle, vaan siksi, että teidän avullanne voisin aloittaa rehellisen elämän kristittyjen ihmisten parissa."
He vaihtoivat nyt vaatteita. Sitten he jakoivat keskenään kuusi dukaattia, jotka olivat Filippon kukkarossa — pienen yksityisen ryöstön tuloksen, sen jälkeen he lähtivät vankilasta, ja Filippo sulki oven.
"Luuletko, että Tomaso tulee pian tänne?" kysyi Francis. "Siinä tapauksessa hän tietenkin huomaa sinun olevan poissa ja nostaa melun, ennen kuin laiva pääsee lähtemään, ja silloin me saisimme koko miehistön kintereillemme."
"En usko, että hän tulee. Luultavasti hän istuu kapakassa ja juo pari tuntia, ennen kuin palaa. Mutta minäpä sanon teille, mitä minä teen. Minä jään tänne, kunnes hän tulee takaisin. Hän vapauttaa minut vartiosta keskiyöllä, ja pimeässä hän ei huomaa, että olen vaihtanut vaatteita. Kyllä minä sittenkin ennätän hyvissä ajoin saaren toiselle puolelle ja pääsen veneellä pakoon, ennen kuin he huomaavat minun kadonneen. Se tapahtuu vasta kello kuusi, jolloin minun on tultava taas vahtiin."
"Se on hyvä ehdotus. Filippo, ja hyvästi nyt."
Francis astui rantaan. Siellä ei ollut ainoatakaan venettä, jonka hän omin voimin olisi voinut saada liikkeelle, mutta hetken kuluttua hän kuuli airojen loisketta, ja pieni kalastajavene, jossa kaksi nuorta miestä souti, lähestyi rantaa.