"Tänne, pojat!" sanoi hän. "Tahtoisin päästä laivaan. Minun olisi pitänyt olla siellä jo kolme tuntia sitten, mutta sain hiukan liikaa hattuuni ja tulin nukahtaneeksi. Luuletteko, että voisitte soutaa minut aivan äänettömästi laivan kylkeen, jotta pääsisin toisten huomaamatta laivaan? Siinä tapauksessa saatte dukaatin vaivoistanne."
"Sen me kyllä osaamme", sanoivat soutajat; "tulemme juuri sieltä myytyämme päivän saaliimme. Siellä oli puoli tusinaa toisiakin veneitä kaloja kauppaamassa. Sitä paitsi he lastaavat juuri laivaan halkoja ja kaikenlaista muuta tavaraa, mikä on jäänyt viime hetkeen. Hypätkää veneeseen, kyllä me pian sinne pääsemme."
Hetken kuluttua he olivat veneen kyljessä.
"Teillä näyttää olevan vielä hiukan kaloja jäljellä", sanoi Francis.
"Ne eivät ole minkään arvoisia", sanoi toinen miehistä. "Ne kelpaavat kyllä meille itsellemme ruoaksi, mutta ei niitä kannata myydä laivaan, jossa rahasta ei ole puutetta. Te saatte kernaasti ottaa ne, jos haluatte."
"Kiitos", sanoi Francis, "otan pari, kolme kappaletta, jos voitte antaa. Tahdon tehdä pienen kujeen eräälle toverilleni."
Niin kuin kalastajat olivat sanoneet, oli laivan kyljessä useita veneitä, ja merimiehet seisoivat partaan ääressä tehden kauppoja. Francis antoi soutajilleen luvatun palkan ja hyppäsi portaita myöten laivaan.
Ei kukaan kiinnittänyt huomiota häneen, sillä useat merimiehistä olivat menneet veneisiin hakemaan kaloja. Hän meni toisten joukkoon ja vetäytyi luukun luo, joka johti lastiruumaan, astui portaita alas ja tunkeutui perimmäiseen nurkkaan monien tynnyrien taakse, joissa oli sekä viiniä että vettä. Maatessaan nyt siellä hän kiitti sydämestään luojaansa, koska hänen yrityksensä oli niin hyvin onnistunut tähän asti.
Aika ajoin merimiehet tulivat alas tuoden ruumaan viimeisiä tavaroita, mutta kukaan ei lähestynyt Francisin piilopaikkaa. Aika tuntui hänestä hirveän pitkältä, ennen kuin hän kuuli ankkuria nostettavan. Hetken kuluttua takila alkoi ratista, ja siitä hän tiesi, että laiva oli liikkeessä. Hän asettui niin mukavaan asentoon kuin suinkin ja vaipui uneen.
Kun hän heräsi aamulla, virtasi päivänvaloa luukusta, jota pidettiin vain sadeilmalla suljettuna, koska usein oli haettava vettä ja ruokavaroja ruumasta. Francis oli ottanut kalat, jotta hänellä olisi jotain syötävää matkan varrella siltä varalta, ettei hän voisi saada ruokaa, mutta hän ei tarvinnut niitä, sillä kattohirsissä riippui yllin kyllin hedelmiä, ja leipävarasto oli myös ruumassa. Päivän aikana hän ei kuitenkaan uskaltanut liikkua paikaltaan, mutta niin pian kuin tuli pimeä, verrytteli hän jäseniään, haki hiukan leipää ja viinirypäleitä, ja juotuaan kulauksen pullosta, joka oli asetettu vesitynnyrin hanan alle, vetäytyi takaisin nurkkaansa. Syötyään hän kävi jälleen juomassa ja paneutui sitten maata.