Kaikkien kasvoilla kuvastui syvä huoli, sillä kaikki käsittivät, että tärkeät uutiset olivat aiheuttaneet yleisen aseihinkutsun. Vihdoin astui dogi parvekkeelle neuvosherrojen seuraamana. Syvä hiljaisuus vallitsi kansanjoukon parissa, kellon ääni vaikeni. Yksi neuvosherroista astui esiin, sillä dogi Contarini oli seitsemänkymmenenkahden vuoden vanha eikä hänen äänensä ollut kyllin kantava näin suuressa joukossa.
"Kansalaiset, rohkaiskaa mielenne ja kuunnelkaa, mitä minulla on teille sanottavana. Uutiset ovat hyvin huonoja, mutta valituksen syytä ei ole kuitenkaan, vielä vähemmän epätoivon. Jos Venetsia vain luottaa itseensä, niin kuin se on aina tehnyt vaaran hetkellä, niin voimme väistää tämänkin vaaran, niin kuin niin monet aikaisemmat. Chioggia on antautunut!"
Kauhusta huutaen kansanjoukko otti vastaan tämän tiedon. Vihollisella oli nyt vapaa pääsy Venetsiaan. Parin tunnin kuluttua vihollinen saattoi ilmestyä sen kanaaleihin. Neuvosherrat ja aatelismiehet koettivat kaikella tavoin ylläpitää toivonkipinää epätoivoon vaipuneen kansan keskuudessa. Sanansaattajia lähetettiin Dorian luo rauhasta sopimaan.
Seuraavana aamuna saatiin kuulla näiden neuvottelujen tulokset. Doria, joka luuli saaneensa Venetsian valtaansa, hylkäsi halveksien kaikki rauhanehdotukset.
"Hyvät Venetsian herrat", hän sanoi, "Genova ei suostu rauhaan, ennen kuin olemme panneet suitset evankelistanne, Pyhän Markuksen hevosten suuhun. Niin pian kuin ne ovat vallassamme, suostumme rauhaan. Sellaiset ovat Genovan rauhanehdot."
Niin pian kuin tämä vastaus oli tullut neuvoskunnan tietoon, kutsui kellon ääni jälleen kansan kokoon, ja dogin nimessä selitti Pietro Mocenigo läsnäoleville, mikä ääretön vaara heitä uhkasi lisäten, ettei heillä nyt ollut muuta tehtävänä kuin luottaa omaan voimaansa. Hän kehoitti kaikkia yhtymään tasavallan lipun ympärille ja puolustamaan kotiaan. Kansanjoukon vastaus oli yksimielinen. "Antakaa meidän tarttua aseihin! Antakaa meidän varustaa ja miehittää kaikki kaleerit, jotka ovat satamassa. Parempi kuolla puolustaen isänmaata kuin kuolla nälkään!"
Yleinen sotamiehenotto pantiin toimeen, uusia veroja määrättiin, ja virkamiesten palkat lakkautettiin. Kaikki liikkeet suljettiin, ja omaisuuden arvo laski neljännekseen entisestään. Heti ryhdyttiin rakentamaan valleja kaupungin puolustukseksi. Kansa totteli heti kaikkia raadin käskyjä. Useimmat ilmoittautuivat itse sotapalvelukseen, monet antoivat valtiolle rahalainoja, ja kaikki ottivat innokkaasti osaa linnoitustöihin. Mutta siitä hetkestä saakka, kun tuli tunnetuksi, että Taddeo Giustiniani oli nimitetty ylipäälliköksi, kuului yleistä napinaa. Ei kenelläkään ollut mitään uutta ylipäällikköä vastaan, mutta kaikki käsittivät, että tällaisena vaaran hetkenä Venetsian parhaan miehen täytyi astua esiin.
Merimiehet satamassa kaikkein ensiksi alkoivat vaatia Vettore Pisanin vapauttamista. Hänen nimensä levisi kuin kulovalkea suusta suuhun, ja pian kerääntyi suuri ihmisjoukko piazzalle vaatien uhkaavin sanoin Pisanin vapauttamista ja nimittämistä ylipäälliköksi. Mutta hänellä oli neuvoskunnassa monta vihamiestä, jotka osittain kadehtivat hänen mainettaan ja kansansuosiotaan — alempi kansanluokka nimitti häntä isäkseen — osittain pelkäsivät, että hän pyrkisi valtion herraksi. Vasta monen tunnin myrskyisen neuvottelun jälkeen neuvoskunta päätti alistua kansan tahtoon, ja myöhään illalla muutamat senaattorit riemuitsevan kansanjoukon saattamina kiiruhtivat Pisanin vankilaan ilmoittamaan hänelle, että hän oli vapautettu ja että raati odotti hänen tuloaan.
Pisani otti liikutetuin mielin tämän tiedon vastaan, mutta hän sanoi tahtovansa viettää yötä vankilassa voidakseen koota ajatuksiansa ja vasta aamulla saapua raadin eteen. Aamun sarastaessa perjantaina elokuun yhdeksäntenätoista avautuivat vankilan portit, ja Pisani astui ulos hyväntahtoisesti hymyillen, niin kuin aina muulloinkin. Muutamat merimiehet nostivat hänet heti olkapäilleen ja kantoivat hänet riemukulussa palatsiin kansan korviasärkevien riemuhuutojen seuratessa häntä. Portailla dogi ja senaattorit ottivat hänet sydämellisesti tervehtien vastaan.
Muutamia tunteja Pisanin vapautuksen jälkeen Polani läksi Francisin kanssa häntä tervehtimään.